Kansalaisoikeusaktivisti Rosa Parks kuoli viime syksynä 92 -vuotiaana. Hän oli se musta nainen, joka ei jaksanut nousta valkoisen miehen edessä, vaan nousi tätä vastaan. Rosa tuomittiin rotuerottelulain rikkomisesta.
Heti 50 vuoden jälkeen tapahtuneesta Alabaman lainsäätäjä päätti armahtaa Rosa Parksin. Mitähän merkitystä Rosalle on sillä, että hänen rikosrekisterinsä putsataan noin puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen? Ei ole enää ketään jolta pyytää anteeksi. Miten on mahdollista, että anteeksipyyntö tapahtuu vasta näin pitkän ajan jälkeen kun henkilöä ei enää ole – valtio on toimissaan irvokas, vaikka yrittää näyttää armolliselta.
Rosa Parksilla oli oikeus istua, hän käytti oikeuttaan ja tuli rangaistuksi. Hyvän tai pahan tekemisellä voi olla merkityksellistä ihmiselle ainoastaan kun se jotenkin vaikuttaa hänen elämäänsä. Hyvän tekemistä ei pidä odottaa liikaa, koska se menettää ajan kuluessa merkitystään. Pahan odottaminen pahentaa, voimistaa sen vaikutusta ajan kulumisen myötä.
Jos sinuun kohdistettu pahan tai hyvän tekeminen ei mitenkään vaikuta elämääsi, ehkä et tule siitä edes tietoiseksi, ei sillä ole mitään merkitystä. Paha ei mustaa eikä hyvä kirkasta mikäli se ei kosketa.
Ihmisten kesken pahantekijä pyytää tekoaan anteeksi tai hän joutuu moraalisesti murjotuksi. Valtion ja ihmisen välisessä suhteessa on toisin. Mikäli ihminen toimii väärin, häntä kohtaa sanktio, mikäli valtio toimii väärin, mitään ei tapahdu. Ei tapahtunut Rosa Parksillekaan. Hän kuoli rikosrekisterillä vaikka ei ollut väärin tehnyt.
Mikäli ihmisten maailmassa joku toimisi kuin valtio, tulisi tästä nopeasti henkipatto, miksi valtiolta ei voi vaatia hyvää käytöstä, ei valtio ole todellisuudessa muuta kuin naamioitunut ihmisjoukko, joka käyttää miekkaa periaatteessa kaikkien meidän intressissä. Miekan heiluttamisen arvostelu on kuitenkin vaarallista koska miekka puuttuu, sinulla ei ole samoja aseita kuin valtiolla – et voi mitään.
Rosa Parks sai aikaan enemmän kuin 99,99 % miekanheiluttajista. Hän voitti ja hävisi samalla kertaa. Valtio sanoi viimeisen sanan ruumiille – oli tälle armollinen.
Mikä vitsi!