Alpo Rusi – anna olla!

Suomen valtion suurlähettiläs vaatii Suomen valtiota korvaamaan Suomen valtion Suomen valtion suurlähettiläälle aiheuttaman vahingon syyttäessään suurlähettilästään vakoojaksi, mistä suurlähettiläälle aiheutui kuluja ja mielipahaa.
Alpo, olet selvästi horjahtanut mieleltäsi tässä asiassa. Tuska häpeästä, joka sinua on kohdannut väärien ja hyvin julkisten syytösten vuoksi sumentaa harkintakykyäsi. Ymmärrän sinua helvetin hyvin, koska oma harkintakykyni loukkaajiani kohtaan on hämärtynyt aikoja sitten. Käytän aivan liikaa aikaa saadakseni hyvityksen, jota en koskaan tule saamaan. Hyvityksen hakeminen on toimintaa, joka näyttää hyökkäykseltä, joltakin kunniakkaalta, jolla kunnia palautetaan , mutta jonka voi saada vasta kuoltuaan kuten Rosa Parks.
Kannattaa tajuta oma tilanteensa ja ymmärtää realiteetit. Yksi niistä on, että loukattu ihminen pyrkii hakemaan hyvitystä itselleen, vaikka se vahingoittaisi häntä itseään. Kuka muistaa sinuun kohdistuneita syytöksiä, kuka niistä enää välittää . Sinun habituksesi tulee aina muistuttamaan osaa ihmisistä vakoiluskandaalista, se on realiteetti.
Realiteetti on myös, että et tule eläissäsi saamaan sellaista hyvitystä, joka poistaisi sinussa elävän häpeän. Sinun on elettävä sen kanssa. Nauti elämästäsi tämän handicapin kanssa niin kuin vain voit. Elä elämääsi, älä handicappiasi.
Minun toimintani on aivan yhtä epärationaalista kuin sinunkin. Hakkaan päätäni realiteetteja vasten ja satutan itseäni koko ajan. Häpäisty ihminen joutuu häpeän kierteeseen, jota hän itse lietsoo huutamalla. Kielen katkaiseminen olisi tässä tapauksessa parasta hoitoa tuskaisille.
Häpeä on voittamaton tunne, realiteetit tulevat kovin kaukana eri maailmassa.