Käräjätuomari Valkama muotoili kuuluisan periaatteensa minulle osoittamassaan sähköpostissa, missä hän totesi, että rikostuomion perustelut on mahdollista kirjoittaa lähes mihin muotoon tahansa. Laki ei rasita tuomioistuimen ratkaisuharkintaa. Lakikirjaa pidetään tuomioistuimessa pöydällä paperipainona tai tunnelman luomiseksi vähän samaan tapaan kuin raamattua kirkossa.
On rikollista käydä rikosprosesseja, joissa täsmälleen samanlaisissa tapauksissa päädytään täsmälleen päinvastaisiin ratkaisuihin.
Tuomioistuimen salassapitoratkaisu Salossa tänään on tästä hyvä esimerkki. Tuomioistuin perusteli ratkaisuaan liikesalaisuuksien suojalla. Salossa käytävässä oikeudenkäynnissä suojellaan ilmeisesti Muurlan Lasi Oy:n tai siihen jotenkin liittyvien yhtiöiden liikesalaisuuksia. Koska en tunne oikeudenkäyntiaineistoa, en kykene arvioimaan, miten yhtiöt oikeudenkäyntiin liittyvät.
Helsingissä käytiin keväällä täysin identtinen oikeudenkäynti, missä vastaajana oli mm. FIM pankkiiriliikkeen pääomistaja. Syytteessä olevat tapahtumat liittyivät osaltaan pankkiiriliikkeeseen ja sen harjoittamaan liiketoimintaan, koska myös yhtiölle vaadittiin sakkoja, mikä uutisoitiin kaikilla mahdollisilla kanavilla isosti, varmuudella nykyisen pörssiyhtiön liiketoimintaa vahingoittaen.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt perusteeksi oikeudenkäynnin määräämiseksi salaiseksi. Lasinpuhaltamiseen liittyy pankkitoimintaa suurempaa salaamisen tarvetta, muuten tätä on vaikea ymmärtää. Blow job rules!
Samanlaisissa asioissa samalla tavalla on periaate, joka pitäisi rikosmenettelyissä olla ehdoton. Tuntuu siltä, että periaatteet on nyt myyty ja meitä hallitsee Valkama periaate – laitetaan miten sattuu, perustelut löytyvät mille tahansa.