Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch kirjoitti 95 -sivuisen raportin Saddam Husseinin oikeudenkäynnistä. Johtopäätös oli, että oikeudenkäynti ei täyttänyt oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia, tuomarit eivät antaneet puolustuksen kuulla kaikki haluamiaan todistajia, tuomarit osoittivat asenteellisuutensa syytettyjä kohtaan eivätkä tuomarit hallinneet riittävästi kansainvälistä oikeutta voidakseen ratkaista asian lain vaatimalla tavalla.
On helppo todeta, että no, tällaista on musulmaanimaissa, jotka eivät ymmärrä rehellisistä menettelyistä mitään eivätkä välitä, vaikka ymmärtäisivätkin. Kauas on helppo nähdä, ainakin kun virheitä etsii.
Valtio asettaa tuomioistuimet ottamaan kantaa onko joku syyllistynyt rikokseen tai ei. Menettelyssä tulee noudattaa eduskunnan säätämää lakia sekä rehellistä menettelyä totuuden selville saamiseksi. Ketään ei voi rangaista teosta, jota laki ei säädä rangaistavaksi.
Suomessa oikeudenkäynnin menettelyllinen puoli ei ole saanut sen ansaitsemaa arvoa. Tuomareita kunnioitetaan sokeasti – eihän heillä voi olla omaa intressiä missään asiassa. Ehkä ei suoranaista, mutta paineita määrättyyn ratkaisuun syntyy esim. julkisuuden tai poliittisen painostuksen kautta.
Human Rights Watchin huomiot Saddamin oikeudenkäynnin puutteista vastaavat ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä ottaa tutkittavakseen Helsingin hovioikeusmenettelyn rehellisyys. Puolustuksen todistajia ei annettu kuulla, tuomioistuimella oli ennakkoasenne syyllisyyteen.
Kirjoitin kirjan Oikeudet ja vankilat vuonna 2002, jossa ennakoin ihmisoikeustuomioistuimen ottavan kantaa minut tuominneen Helsingin hovioikeuden menettelyn oikeudenmukaisuuteen vuonna 2007. Ennustukseni näyttää käyvän toteen. Ihmisoikestuomioistuin on nyt arvioinut asiaa samalla tavalla kuin itse kirjassani.
Kummallista asiassa on, että kun viimeinkin oikeus näyttää pilkottavan, se ei tunnukaan enää hyvältä. Raiskaus paljastuu. Siihen ei enää haluaisi palata. Ehkä tämä täytyy käydä läpi, koska raiskaaminen ei ole vieläkään loppunut.
Tässä maassa ei ole rehellistä oikeudenkäyntikulttuuria. Istuin kuuden vuoden tuomion syyttömänä. Kukaan ei ole syyllinen ennen kuin hänet on lainvoimaisella tuomiolla oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin säännöt tiukasti täyttävässä menettelyssä tuomittu syylliseksi. Näin ei ole tapahtunut osaltani. Näin ei ole tapahtunut monen muunkaan osalta.
There is no God – no Law, guilty is the system that does not care