Millä voi tietää olevansa olemassa? Perinteinen nipistely uniepäilyhetkessä on hyvä keino hallita valveillaolon ja tajuttomuuden välistä tilaa. Valveilla nipistely tuntuu erilaiselta kuin unessa. Tuntuuko nipistely samalta kaikilla unessa ja valveilla, on mahdoton tietää, koska meillä on vain sanat ja niiden merkitys, jotka voivat olla mitä tahansa eri ihmisille.
Mistä tietää, että on paha ihminen? Joillakin omatunto ottaa asiaan kantaa, toisilla ei. Venäjän presidentti Putinista on maalattu kuva pahuutena. Hänestä on tehty pahuuden symbooli, koska hän on järjestänyt toimittajien ja vastustajiensa eliminointeja. Näin ainakin lehdessä kerrotaan. Asiaa ei ole sen kummemmin missään asiallisessa menettelyssä tutkittu. Media on maalannut pahan kuvan Putinista, oli todellisuus mitä tahansa. Median kuva voi olla myös oikea.
Minusta on maalattu paha kuva julkisuudessa. Maalaaminen on tapahtunut pitkän ajan kuluessa, mikä on tehnyt kuvasta kirkkaan eikä siinä ole säröjä, mitä nyt väittelin oikeustieteen tohtoriksi, joka kuitenkin kyettiin mustaamaan pian Iltasanomien kunniaani loukkaavassa artikkelissa, josta lehden toimittaja ja päätoimittaja tuomittiin rangaistukseen.
Nyt on pintautunut perustavaalaatua oleva epäilys kansainväiseltä auktoriteetilta. Olenko joutunut Suomessa käydyssä rikosprosessissa oikeusmurhan kohteeksi? Asiaa tutkitaan puolueettomassa ja asiantuntevassa tribunaalissa – ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa.
Tämä vastaa suurin piirtein suomalaisen prosessin syytettä, jonka syyttäjä aikanaan nosti minua vastaan. Syytteestä alkaen media uutisoi vakavasta talousrikoksesta. Uutisointi leimasi minut ja tuhosi normaalin elämän edellytykset. Nyt ollaan samassa tilanteessa toisin päin. Valtiota vastaan on vireillä ”syyte” ihmisoikeustuomioistuimessa. Onko valtio syyllistynyt vakavaan ihmisoikeusrikokseen, jonka uhri olen minä. Asia ratkeaa lopullisesti tuomiolla aikanaan.
Onko tämä käänne saanut ansaitsemansa huomion mediassa? Ryntäävätkö toimittajat analysoimaan tapahtunutta ja etsimään valtion hallinnosta syyllisiä, miten tämä on ollut mahdollista vai onko niin, että lahtaamiseen osallistuneet pyrkivät välttämään vastuunsa olemalla hiljaa. Vaikenemalla asiasta. Sitä ei ole olemassa.
Wittgenstein liitti aikanaan olemisen siihen, voiko siitä puhua. Mikäli asiasta vaietaan ykstuumaisesti, se lakkaa olemasta. Käykö tässäkin niin? Aika näyttää.
There is no God – no Law, and our country is no better in any respect as Russia concerning Human Rights