Minulla oli viime kesänä ilo tavata intialainen guru, A. Parthasarathy, joka on erään tuttavani hyvä ystävä. Olen perusasenteeltaninen ehkä hiukan skeptikko, minkä vuoksi lähestyin gurua hieman aseet pystyssä, mitä hänellä voisi olla, mikä on se juttu, jonka vuoksi hän kiertää ympäri maailmaa puhumassa omasta jutustaan kaikenlaisille silmäätekeville ja ihmisille, jotka haluavat häntä kuulla. Minulla oli hiukan ajatus kepin nokassa istuvasta ohuesta miehestä, joka heiluu tuulessa ja jota palvotaan syystä, joka ei kenellekään enää ole kovin selvää.
Oli ilo todeta olleensa jälleen kerran täysin väärässä, mies on 85-vuotias, aloittaa työpäivänsä neljältä aamulla, ei vietä viikonloppuja eikä pidä lomia, koska häntä ei väsytä, hänellä ei ole stressiä, hän ei osannut kuvailla, mitä stressi tarkoittaa, koska ei ollut sitä kokenut. Miehen kasvoissa ei ollut rypyn ryppyä ja voin olla aika varma, että kyse ei ollut Putin hoidosta, siis botoxista.
Gurua kutsutaan Swamiksi. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joista muutama kansainvälinen bestseller. Kirjassaan The Fall of the Human Intellect, hän kuvaa ihmiskunnan onnettomuutta, kyvyttömyyttä kehittää itselleen älyä, toimia järkevästi tilanteissa, jossa tunteet, himot ja halut ohjaavat ihmistä. Swamin mukaan ihmiselle on erittäin vaarallista ja lopulta tuhoisaa, antaa tunteitten, halujen himojen (Mind) hallita älyn (Intellect) kustannuksella.
Swamin yksi perusidea on kehittää älyä niin, että tunteiden viidakko ei pääse tuhoamaan ihmisen onnellisuutta, rauhaa, hyvää oloa. Ettei Mind tee tuhojaan, ota kontrollia ihmisestä ja syökse häntä kuiluun. Swami varoittaa monenlaisista ihmiseen liittyvistä ominaisuuksista, yhtenä laumailmiö, käyttäytyminen, teet niin kuin muutkin, niin kuin aina on tehty etkä käytä omaa arvostelukykyäsi sopiiko tämä sinulle, mikä johtaa ahdistukseen ja pahaan oloon, tyytymättömyyteen. Ihmisen pitää kyseenalaistaa kaikki ja arvioida asioita viileästi oman älynsä kautta antamatta ulkoisten häiriötekijöiden vaikuttaa.
Kyse on jonkinlaisesta älyn kontrollista ilman, että tunnemaailmaa tuomitaan, se vain laitetaan järjestykseen, järjen avulla. ”To have emotions is a virtue. But it would be a grievous error to let them interfere with your intellectual judgment.”
Hän käyttää yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka vähällä ja väärällä harkinnalla ihminen syöksyy parisuhteeseen. Miksi lisääntyä, ihmisiin liittyy halu mennä yhteen saadakseen perillisiä, jatkaakseen sukua, miksi? Onko tämä järkevää, haluatko todella tätä ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. Pariutumiseen liittyy halu saada joku itselleen, ottaa omakseen toinen, omistaa tämä, tästä seuraa kontrollintarve, pelko menettämisestä ja lopulta näiden realisoituminen erossa. Tarve kumppanuuteen, ihmisen, eläimen tai minkä tahansa kanssa, vahvan ihmisen ei tarvitse tukeutua toiseen, hän kantaa itsensä. Seksi, parisuhteeseen liittyy mahdollisuus saada seksiä halutessaan, onko se niin, kohtaavatko libidot toisensa, vai seuraako tästäkin vain rasite, tarve yrittää sopeutua toisen tahtiin. Turvallisuus, tuoko kumppani turvaa, vai kykenetkö saamaan sen muuten, oletko turvassa myös yksin.
Ennen parisuhteeseen ryntäämistä tunteet on syytä työntää sivuun, astua taaksepäin ja arvioida tilanne, potentiaalinen ehdokas järjellä, miksi haluan olla tuon ihmisen kanssa aamulla samassa kahvipöydässä, onko se järkevää, vai ohjaako päätöstä yksin haluani MIND, tunteet, himot, halut, jotka syöksevät sinut suohon, sulkiessaan järjen komeroon. Ihminen tuhoaa itsensä antaessaan tunnemaailman tehdä päätökset puolestaan, alentuessaan eläinten tasolle, vaikka meille on annettu mahdollisuus arvioida kaikkea tavalla, joka johtaa onnellisuuteen.
Swamilla on paljon ja tärkeää sanottavaa, oma kovalevyni ohjeilmoidaan uudelleen siten, että MIND:n pyrkimys ylivaltaan ainakin pyritään laittamaan järjen suojelukseen, aika näyttää miten käy.Koeaikaa voisi kutsua vaikka parisuhdesapatiksi, termi, jonka osin kopioin eräältä tutulta.