Hyvää ja rauhallista Joulua, näin kuulee itsensä ja toisten sanovan ja kirjoittelevan toisilleen joulun lähestyessä. Hyvää ja rauhallista, siinä on kaksi aika tärkeää asiaa, joita sopisi tavoitella myös muulloin.
Miksi nämä kaksi tärkeää asiaa liitetään vain joulunaikaan, miksei niitä sopisi haluta ja tavoitella muutenkin, aina, hyvää ja rauhallista. Aikaisemmin laissa säädettiin, että joulurauhan rikkominen oli rangaistusta koventava seikka, jos teit kolttosia jouluna, sinulle mitattiin hiukan isommalla kulholla kuin muuten. Lainsäätäjä tavoitteli joululle erityiskohtelua.
Miksei tätä samaa kohtelua voisi tavoitella kaikille hetkille, miksi joulu on tärkeämpi kuin muut ajat, sille ei ole mitään järjellistä syytä. Miksei lainsäätäjä vaadi, että kuka ikinä rikkoo hyvää ja rauhallista, pitää rangaista ankarasti, koska ihminen elää täällä vain kerran ja sen soisi olevan mahdollisimman hyvää ja rauhallista.
Rikoslaissa puhutaan enää kotirauhan rikkomisesta, ”joka rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla…” Tämä on aika yleistä, niin joulunakin kuin muutenkin. Ihmiset tuhoavat toistensa rauhaa meuhkaamlla ja raivoamalla. Ihmiset sotkevat elämäänsä, joka vähenee kokoajan. Tiimalasissa hiekka vähenee ja rauhan rikkominen jatkuu.
Mikä on rauhan vastakohta, epärauha, epäjärjestys, pahimmillaan sota. Siis tila, missä kenelläkään ei ole hyvä, rauhattomat nauttivat hetken huumasta löytääkseen pian krapulan, rauhattomuuden kiirastulen, jota joulunakin aktiivisesti tavoitellaan.
Mikä saa ihmiset käyttäytymään niin, että elämä muuttuu rauhattomaksi? Edellisessä kirjoituksessa viittaamani guru katsoo, että näin käy, kun ihminen valuu eläimen tasolle, antaa tunteilleen vallan, haluilleen ja vieteilleen, jotka eivät ole järjen kontrollissa. Tunnemaailman hallitessa ihminen hakee hetkittäisiä hyvänolontunteita pitkäkestoisen onnellisuuden kustannuksella. Krapulaa ei mietitä, minä haluan, otan, en anna, kiinnittyn asioihin ja ihmisiin itsekkyyttäni, itsekkäistä syistä sen sijaan, että rakastaminen olisi avointa, vapaata ja rohkeaa, epäitsekästä.
Ihmiset ovat pelon kourissa, koska eivät hallitse omaa elämäänsä, mikä johtaa rauhattomuuteen ja jatkuvaan ahdistukseen sekä aggressiivisuuteen, pelokas ihminen on aggressiivinen. Tutki ihminen itseäsi, älä anna itsekkäiden tunteiden ohjata, vaan käytä järkeäsi, tee töitä itsesi ymmärtämiseksi äläkä alistu helppoihin vaihtoehtoihin, jotka ovat aina vääriä.
Hyvää ja erityisesti rauhallista joulua kaikille lukijoilleni, teitä on tällä hetkellä keskimäärin lähes 500 joka päivä 🙂