Palaan tähän aiheeseen säännöllisesti, nykyään näymmä noin vuoden välein. Tulevaisuudesta en osaa sanoa, kukaan ei osaa. Aihe on kyllä niin tärkeä, että siihen pitäisi palata päivittäin, tunneittain, ehkä tiheämminkin, koska se ohjaa kaikkea. Kaikki on riippuvaista rakkaudesta.
Wkipedian mukaan, rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, useimmiten toiseen henkilöön. Ihminen voi myös sanoa rakastavansa työtään, harrastustaan, taloaan jne.
Raamatun mukaan, rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus on siis näiden auktoriteettien mukaan tunteita toiseen henkilöön ja sillä on erilaisia kauniita ominaisuuksia, jotka kuvastavat vallitsevaa länsimaista moraalia. Rakkauden sisältö on moraalin ilmentymä, yhteisön käsky yksilölle toimia määrätyllä tavalla.
Käskyn rikkomisesta seuraa sanktio, rangaistus. Ihminen tekee säännöllisesti vastoin sitä miksi rakkautta nimitetään ja joutuu kantamaan siitä syntiä, pahaa omaatuntoa, tuskaa väärintekemisestä, monenlaisia sellaisia pahoja asioita, jotka pikku hiljaa syövät ihmisen säleiksi.
Raamatun käsitys rakkaudesta on normatiivinen, sillä on määritetty, mikä on oikeanlaista käytöstä ja mikä ei. Mielestäni tällä tuhotaan ihmisiä, rakkaus muuttuu osaksi lakikirjaa, synkkää ja julmaa käskyä, jonka vastustamisesta joutuu kadotukseen.
Rakkaus voi kuitenkin olla ihan jotakin muuta kuin raamatun kuvaamaa relatiivista olemista suhteessa toisiin tai toiseen. Rakkaus voi olla absoluuttista, se vain on eikä sitä voi muuttaa. Se sanoo, lupaa, että jokainen on arvokas, jokaista rakastetaan, jokaisella on oma suojaava ympyränsä, johon eivät kehut ja haukut satu muuten kuin kevyenä tuulahduksena.
Tällainen rakkaus takaa jokaiselle oikeuden onneen, tilan, jossa kenenkään ei tarvitse hakea hyväksyntää muilta tai alistaa toista ollakseen tärkeä, rakastettu. Tämä vapauttaa ihmisen hamuamasta toiselta rakkautta, koska jokaisella jo on se, se pitää löytää, elät sen kanssa, mutta et ehkä vain saa siihen kosketusta.
Tämä vapauttaa ihmisen vahtimasta toistaan, pelkäämästä, että tämä lakkaa rakastamasta, että tämä valitsee jonkin toisen polun. Ei ole mitään pelättävää, koska sinulla on rakkaus, tekee ihmiset, mies, nainen, lapsi, isä, äiti, kuka tahansa mitä tahansa. Rakkautesi ei ole riippuvainen muista, se on vain, koska se on osa sinua.
Jos toinen loukkaa, tekee sinulle pahaa, se ei vähennä sinussa olevaa rakkautta. pahan tekeminen sattuu, mutta se ei muuta sinua, sinulla on oma suojakuoresi, jonka sisällä rakkaus on ja pysyy, se on irrottamaton osa sinua.
Jos toinen liehittelee, kehuu, ylistää sinua, sillä ei ole merkitystä, koska se ei muuta millään tavalla sitä sinussa olevaa rakkautta, jota sinusta ei saa pois, sitä ei kukaan voi lisätä eikä vähentää. Se on sinua.
Rakkaus näin ajateltuna vapauttaa ihmisen siitä paineesta, joka tulee suorittamisesta, toisten miellyttämisestä tai sen pelkäämisestä, että ei kelpaa, että jätetään. Näin ajateltuna rakkaus tekee sinusta riippumattoman ja vahvan, harmoonisen yksilön, joka on hyvä muille käskyistä ja kielloista riippumatta. raamattua ei enää tarvita.
Jeesus sanoi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, tämä on tuhoisaa, koska aika harva rakastaa itseään, harva on löytänyt rakkauden itsestään, mikä johtaa rakkauden ja huomionosoitusten hamuamiseen ja pelkoon, ettei tule rakastetuksi eli pelon vankilaan.
Kommentti Mintulle:
Olen samaa mieltä siitä, että ihminen, joka on kokenut rakkautta, löytää sen myös itsestään helpommin ja kykenee rakastamaan takaisin. Rakkaus ei kuitenkaan ole riippuvainen toisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, se on jokaisessa, sen löytäminen on elämän tärkein tehtävä, koska silloin häviää tarve hamuta rakkautta muualta, kerjäämällä sitä tai pelkäämällä sen menettämistä. Rakkauden kerjäläinen ja/tai hylätyksi, rakastamatta jätetyksi tulemisen pelko vie ihmisestä elinvoiman ja mahdollisuuden onneen.