Länsimainen demokraattinen oikeusvaltio pysyy hengissä ja kehittyy kun suu pysyy auki, mutta se kuolee ja tukehtuu kun suu menee suppuun. Miksi tässä maassa ei käydä keskustelua oikeusvaltion tilasta.
Sairastuvalla suomalainen oikeusvaltio olisi jo terhokodissa. Eikö kukaan ole kiinnostunut valtion keskeisen olemuksen mätänemisestä?
Keskustelua on kaikenlainen huutelu netissä ja kaduilla. Silläkin on paikkansa. Eduskunnassa tulisi olla jatkuvaa debattia suurten kysymysten äärellä. Kun Suomi nousee ihmisoikeustuomioiden kärkimaaksi väkilukuun suhteutettuna, eikö tämä heläytä ketään ihmisoikeusasioihin perehtynyttä edustajaa? Moni ilmoittaa kiinnostuksekseen ihmisoikeudet, mutta kiinnostus on niin kovin hiljaista.
Miksi kukaan ei vaadi oikeusministeriltä selvitystä jatkuvista ja kasvavista/vakavoituvista ihmisoikeusrikkomuksista suomalaisessa oikeudenkäytössä. Tämä koskee erityisesti rikosprosessia. Mikäli rikosasianajajien keskuudessa järjestettäisiin kysely, jossa selvitettäisiin heidän näkemyksensä rikosprosessien rehellisyydestä, ja nämä vastaisivat rehellisesti, tippuisi monelta suomut silmiltä. Tilanne on kammottava.
Suomen rikosprosessijärjestelmä on mätä kuin kalakukko kesähelteellä. Luulisi jonkun yliopistollakin ottavan kantaa, mutta aika hiljaista on.
Suomalainen tyytyy vähään. Niin vähään ei pitäisi tyytyä, että tällainen meininki sallitaan.
There is no God – no Law, no discourse