Mitä tekee suomalainen tuomioistuin kun se joutuu hankalan oikeudellisen ongelman eteen? No, aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin, kilauttaa kaverille. Tuomarin kaveri istuu oikeusministeriössä milloin milläkin osastolla. Tuomari valitsee kaverinsa ongelmansa mukaan.
Mitä sitten? Eikä se sitten ole hyvä, että tuomari varmistaa oman laintulkintansa sieltä, missä on paras tieto lain sisällöstä?
Mikäli kysymys ei olisi tuomiovallan käytöstä, asia olisi selvä. Hyvään hallintoon kuuluu, että virkamies selvittää asian perusteellisesti käyttäen kaikkia mahdollisia tietolähteitä hyväkseen.
Mutta tämä ei käy kun kyse on tuomiovallan käytöstä.
Tuomarin pitää olla puolueeton, mikä tarkoittaa suhdetta asianosaisiin sekä riippumaton, mikä tarkoittaa suhdetta valtion hallintoon, valtiovallan yhteen lohkoon, jonka tulee perustuslain mukaan pysyä erillään tuomiovallasta.
Ennen kaikkea – tuomarin pitää tuntea laki
Mikäli tuomari rikosasiassa pyytää neuvoa oikeusministeriöstä, siis syyttäjän esimieheltä, luopuu hän riippumattomuudestaan. samalla hän rikkoo oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yhtä perussääntöä. Tuomioistuimen tulee aina olla sekä puolueeton että riippumaton.
Suomalaisten tuomioistuinten ylle on heitetty varjo puolueettomuuden puutteesta johtuen milloin mistäkin hyvä veli/sisar/rappari -suhteesta. Asia on näin tai sitten ei.
Riippumattomuuden osalta asia on selkeämpi. Tuomarit nojaavat aivan liikaa oikeusministeriöön, joka toteuttaa kulloisellekin poliittiselle eliitille sopivaa politiikkaa. Tästä hyvänä esimerkkinä pankkirikosoikeudenkäynnit, jotka ovat luonteeltaan mitä poliittisimpia. Niiden osalta tuomiot kirjoitettiin ennen kuin menettelyt edes aloitettiin 1990 -luvun alussa.
Tuomarin virassa eteneminen riippuu paljon siitä kuinka hyvin hän on kyennyt miellyttämään oikeusministeriötä, joka ratkaisee virkakehityksen ylä- ja alamäet. Tämä on yksi syy tuomareiden alistumiseen poliittiseen komentoon. Meillä päättää politiikka ei laki.
Olemme vielä kovin kaukana oikeusvaltiosta, jossa suuri osa meistä kuvittelee asuvansa.
There is no God – no Law, but there exists ”Rechtsstaat” but not here