Pankkioikeudenkäyntien suorat kulut valtiolle tähän mennessä ovat olleet n. 25 miljoonaa euroa. Tämä ilmenee valtiovarainministeriön omasta muistiosta. Tämä kustannus on kuitenkin muruja siitä kokonaisvahingosta, jonka menettelyt ovat aiheuttaneet.
Kuinka kauan valtion piikki pidetään auki selvittämisintressin touttamiseksi, kuten asianajajille maksettavia korvauksia perustellaan.
Otan esimerkin.
Eräässä konkurssipesässä, jonka kirjanpito mahtuu yhteen muovikansioon, selvitysintressiä on toteutettu raivolla. Konkurssipesää edeltäneessä yhtiössä ei harjoitettu muuta kuin varsin passiivista sijoitustoimintaa, minkä vuoksi yhtiöllä ei mm. ollut lainkaan työntekijöitä. Tästä huolimatta asianajokustannukset tämän pesän selvittämisestä nousivat yli 500 000 euron, siis yli 3 000 000 mummon markkaa.
Kustannukset maksoi kokonaisuudessaan Arsenal Oy:n hallinnoima toinen konkurssipesä eli viime kädessä valtio. Tähän samaan kasaan kuuluu lukuisia paljon suurempi pesiä, joiden selvityskustannukset ovat ilmeisesti moninkertaisia tähän verrattuna.
Mitä järkeä tässä on? Onko tämä valtion varojen asianmukaista käyttämistä? Tulisiko valtion tilintarkastajien ottaa kantaa näihin Arsenalin menettelyihin, joita edelleen jatketaan selvitysintressin toteuttamiseksi.
Aikaa on kuitenkin kulunut tapahtuneesta jo 15 vuotta.
Respect Yourself – not the ones who throw your money away