Taidekorkeakouluissa on ollut tapana valita alan konkareita professoreiksi oli heillä korkeampaa tieteellistä sivistystä tai ei. Nyt tämä tauti on levinnyt jo tieteiden puolelle. Maisteri Olkinuora valittiin journalistiikan vierailevaksi professoriksi Tampereen yliopistoon.
Joku voisi sanoa, että hyvä kun Tampereelle saatiin edes maisteri opettajaksi, mutta ei asia ehkä ole aivan näin yksinkertainen. Tässä asiassa voi periaatteessa ole suurempikin järki.
Helsingin yliopistossa valtiosääntöoikeuden professuuria on täytetty pitkään ja hartaasti. Väitöstyöni ohjaaja professori Hidénin jouduttua vasten tahtoaan ikäpykälän vuoksi eläkkeelle, alkoi uuden professorin metsästys.
Professuuria ei annettu hoitoon kenellekään ulkopuoliselle, vaan sitä hoidatettiin Hidénillä. Tämä ei edesauttanut viran sujuvaa siirtoa. Hoitoa on nyt jatkunut pitkään, koska viranhakuasetelma on kinkkinen.
Menemättä hakuprosessin yksityiskohtiin, voin arvata, että ilman ilotulistusta tämä ei pääty. Ongelmana virantäytössä on, että kyky mitataan mittanauhalla, ei laadulla. Tiedekunta ottaa vastentahtoisesti happea oikeasta elämästä.
Joskus voi olla parempi nimittää asioita ymmärtävä maisteri professoriksi kuin mistään mitään ymmärtämätön dosentti. Saa nähdä kuinka käy. Pelkään, että käy huonosti.
Respect Yourself Free Mind