Romanon kertomukset hyödyntämiskieltoon

Helsingin hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen Mari Romanon kuulustelukertomusten hyödyntämisestä varsin oleellisin osin. Hovioikeus päätti, että kuulustelukertomuksia per 24.9.2014 ja 6.4.2015 ei saa käyttää näyttönä vastaajan syyllisyydestä. Niitä ei saa käyttää myöskään näyttönä kenenkään muunkaan syyllisyydestä.
”Hyödyntämiskiellon asettamisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 § pykälän 3 momentin nojalla hovioikeus ensinnä toteaa, että hyödyntämiskielto on tarkoitettu hyvin poik- keukselliseksi menettelyksi (LaVM 19/2014 vp s. 7 ja 20–21). Pääsäännön mukaan lainvastaisestikin saatua todistetta saa hyödyntää. Hyödyntämiskiellon edellytyksenä on, että todisteen hyödyntäminen vaarantaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.”
Tässä asiassa epäillyn oikeusturvaa loukattiin esitutkinnassa niin poikkeuksellisen vakavalla tavalla, että hovioikeus päätyi hyvin poikkeukselliseen ratkaisuun mahdollistaakseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen tässä asiassa. Ratkaisu on hyvin perusteltu.
Tämä ensimmäinen hyödyntämiskieltoon asetettu kuulustelu oli tapahtunut seuraavasti: Sammalniemi(tutkija) on luonut epäillyn asemassa olleeseen Romanoon luottamuksellisen suhteen, jota hän on hyödyntänyt viemällä Romanon ravintolasta yllättäen kuulusteluun, kun ajankohta on ollut otollinen. Ravintolassa tarjottu ateria alkoholijuomineen ja samassa yhteydessä tapahtunut keskustelu tutkittavaan asiaan liittyen on voinut vaikuttaa Romanon arvostelukykyyn ja tahdonmuodostukseen ja siten vaarantaa hänen itsekriminointisuojansa toteutumista. Sammalniemi ei ole kysyttäessä pystynyt kertomaan syytä sii- hen, miksi puolustajan kanssa ei olisi voitu sopia tälle sopivaa kuulustelun ajankohtaa, eikä hyväksyttävää perustetta menettelylle ole muutoinkaan tullut ilmi. Esitutkintatoimenpiteen kiireellisyyteen perustuvaa tai muutakaan pakottavaa tarvetta Romanon kuulustelemiselle välittömästi hänen ja Sam- malniemen yhteisen ravintolakäynnin jälkeen ei ole ollut.
Siis poliisi on ensin luonut epäiltyyn hyvin läheisen suhteen, vienyt tämän ravintolaan, syöttänyt, juottanut viinaa, luvannut viedä epäillyn kotiin, missä tämän poika odotti häntä, mutta kääntynytkin yllättäen poliisiasemalle, minkä seurauksena epäilty on joutunut paniikkiin, saanut paniikkikohtauksen ja sitten olikin sopiva aika suorittaa kuulustelu.
Toinen jäähylle laitettu kuulustelu on ehkä vielä jännempi tilaisuus:
”Ennen kuulustelua 6.4.2015 Sammalniemi on käynyt yhdessä Romanon ja tämän puolustajan, Hipin kanssa ravintolassa ja tarjonnut näille ruokaa ja juomaa. Romano ei ole nauttinut alkoholia, mutta Hipin on selvitetty olleen tuossa vaiheessa alkoholin vaikutuksen alaisena. Hippi on myös yrittänyt nauttia ravintolassa omia alkoholijuomiaan. Myöhemmin kuulustelun yhteydessä Hippi on Sammalniemen kielloista huolimatta nauttinut lisää alkoholia, ainakin olutta. Hippi on kuulustelun edetessä myös kuunnellut musiikkia kuulokkeilla ja laulanut niin, että Sammalniemi on kehottanut häntä lopettamaan kuulustelun häiritsemisen.”
Jälleen kuulustelu on aloitettu ravintolakäynnillä, missä on syöty ja juotu, avustaja Hippi on vielä yrittänyt juoda omasta pullosta, minkä seurauksena ravintolassa annettiin hänelle punainen kortti. Tästä sitten porukalla kuulusteluun, missä avustaja Hippi jatkaa dokaamista, kuuntelee musiikkia kuulokkeilla ja laulelee aikansa kuluksi. Kuulustelija ei ole pitänyt Hipin äänestä, ja kieltänyt häntä jatkamasta kailottamistaan.
Hovioikeus on päätynyt arvioon, että epäillyllä ei ollut kuulustelussa mukanaan lain tarkoittamaa avustajaa, vaan trubaduuri, joka on ollut kaiken lisäksi aika sekaisin. Siitä tälle kuulustelekertomukselle ruksit päälle.
Näiden kahden nyt jäähylle laitetun tilanteen luoma kuva poliisitutkinnasta asiassa ei ole kovin mairitteleva. Tutkintaa ei ole suoritettu asiallisesti lain tarkoittamalla tavalla vaan aivan käsittämättömällä tavalla. Poliisi ei ole huolehtinut asian objektiivisesta selvittämisestä, mikä luo vähintään harmaan hahmon koko tutkinnan ylle. Kun poliisi sallii tällaisen, mitä muuta tässä asiassa on tapahtunut. Miten kukaan tutkinnanjohtajista ei ole huomannut/tiennyt mitään? Toteutuuko tässä menettelyssä oikeudenmukainen oikeudenkäynti siten kuin se Euroopan ihmisoikeussopimukseen on kirjattu? Aika näyttää, mutta tämä päätös antaa hiukan uskoa.