Rakkaus on kärsivällinen, Rakkaus on lempeä, Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Näin lukee Raamatussa.
Mutta onko tällainen rakkaus inhimillistä? Ihminen on heikko ja tekee tyhmyyksiä itseään ja muita kohtaan päivittäin, ei ole kärsivällinen tai lempeä, kadehtii ja pöyhkeilee, muistelee kaikkea kärsimäänsä pahaa ja terottaa sen tarkasti kumppaninsa mieleen, tekee kaikkea, mikä on vastoin Raamatun kuvaamaa rakkautta ja silti sanoo rakastavansa toista ja olevansa tosissaan rakkaudessaan.
Raamatun rakkaus on ideaali, jota tavoitella, sitä ei kuitenkaan ole tässä eikä koskaan tule. Raamatun kuvaama rakkaus ei ole mahdollinen inhimilliselle ihmiselle, ihmiselle on mahdollista parhaimmillaan ainoastaan sitoutua tavoittelemaan tätä ideaalia. Tämä on tärkeää myöntää, jotta ei syyllistä itseään tai toista kykenemättömäksi rakkauteen.
Ei pidä tavoitella sellaista, jota ei ole mahdollista saavuttaa. Rakkauden ideaalia ei ole mahdollista saavuttaa. Hyväksy rakkauden ideaali niin kuin Raamattu sen kuvaa, on hyvä ohjenuoraksi, tee virheitä ja anna anteeksi itsellesi ja sille toiselle. Te epäonnistutte, loukkaatte, teette toisillenne pahaa, mutta se kuuluu asiaan, on inhimillistä. Rakkauden polulle pääsee takaisin pyytämällä ja antamalla anteeksi.
Raamattu on ihmisiä varten. Rakkauden kuvaus on kuitenkin puutteellinen. Rakkaus on kaikkea mitä raamattu sanoo, mutta siitä puuttuu mekanismi, jolla inhimillisyys voidaan liittää tähän ideaaliin. Tämä on anteeksianto, rakas erehtyy ja silti hän on rakas, rakastaa, vaikka rikkoo rakkauden käskyä. Hän on ihminen.
Ihmisen rakkauteen kuuluu heikkous, väärintekeminen. Rakas tekee väärin, koska hänellä on halpamaisia ja alhaisia tunteita, joista seuraa rakkauden käskyn rikkominen. Tämäkään ei poista hänen rakkauttaan. Hän rakastaa väärällä tavalla ja osoittaa rakkauttaan virheellisesti loukkaamalla rakkauden käskyä. Hän voi rakastaa niin silmittömästi, että toimii toista pahasti loukaten. Rakkaus voi vääristyä vakavasti, pahimmillaan muuttua hulluudeksi. Oikea rakkaus kykenee hoitamaan myös tämän, palautumaan rakkauden polulle.
Rakkaus on kaikkea mitä Raamattu sanoo. Rakkauteeen kuuluu heikkous ja rakkauteen kuuluu anteeksianto. Rakkaus on rauhallinen pesä ja tulinen hekuma, missä sinun on hyvä olla.
Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni
Kari Uoti