Suomen valtio sai tänään jälleen turpiin ihmisoikeustuomioistuimesta. Tällä kertaa kyseessä olivat poliisien vaatimukset. Joukko poliiseja esitti vaatimuksia eräisiin kulukorvauksiin liittyen vuosia eri oikeusasteissa.
Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että Suomi loukkasi poliisien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin menettelyn keston osalta. Tämän lisäksi valtio loukkasi poliisien ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa taattua oikeutta.
Valtion puolustus perustui siihen, että poliiseilla ei ole 6 artiklassa taattuja oikeuksia, koska he edustavat valtiota itseään. Mikäli tämä ajatus olisi hyväksytty, olisi se tarkoittanut, että valtion keskeistä valtaa käyttävät virkamiehet olisivat lainsuojattomia omassa valtiossaan. Heillä ei olisi oikeutta 6 artiklan takaamaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin siivilijutuissa.
Palkkaneuvottelut olisivat olleet aikalailla helpompia tällaisessa tilanteessa. Tällainen puolustautuminen asettaa valtion aika omituiseen valoon omien virkamiestensä silmissä. Tällainenko on hyvä isäntä.
Syypää hullutukseen on tietysti agentti Kosonen, joka UM:ssä edustaa valtion kantaa varsin menestyksellisesti. Yksikään sivistysvaltio ei saa tuomioita tätä vauhtia Kososen kanssa – ja melkein aina tulee turpaan.
Voiko valtio tehdä valtiossaan mitä tahansa? Mitä se oikein tarkoittaa kun valtio tekee, loukkaa valtion irkamiesten, tässä jutussa poliisien oikeuksia? Valtio on outo juttu, joka saa köniinsä vain isommiltaan, tässä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuimelta.
Ihmisen pitäisi olla valtiota isompi.