Ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi Helsingin hovioikeuden menettelyn tapauksessa Laaksonen v. Suomi epäreiluksi, ts. rikosprosessissa ei noudatettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjä.
Hesari kommentoi tuomiota tuoreeltaan ja totesi, että vaikka näitä sääntöjä ei ole noudatettu, se ei tarkoita, ettei tuomio silti ole oikein. Samanlaista paskaa saman lehden toimittaja Arolainen kirjoitti kommentoidessaan Johnny Liebkindista kirjoitettua kirjaa. Arolainen totesi, että oikeusmurhasta jäi järkevä epäily kaiken esitetyn perusteella.
Oikeusvaltioperiaate edellyttää, että ihminen on ja häntä pidetään syyttömänä kunnes hänet on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu menettelyssä, joka tarkoin täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin säännöt.
Laaksonen on siten syytön.
Ihmisoikeuksien toteutumista edistäisi, mikäli media suhtautuisi älyllisesti Suomessa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin erityisesti rikosmenettelyissä. Mikäli oikeusmurhan tapahtumisesta jää toimittajan käsityksen mukaan järkevä epäily, tarkoittaa tämä, että tuomitsemiskynnys ei ole missään tapauksessa voinut ylittyä. Näin esim. Liebkindin tapauksessa.
Helsingin hovioikeus vähät välittää rikosprosessin rehellisyydestä. Laaksosen tapaus muistuttaa aika tarkasti J.P. Mattilan tapausta, jossa alioikeus tuomitsi muutaman kuukauden ehdollisen rangaistuksen hylättyään 97 % syytteistä. Helsingin hovi järjesti näytösoikeudenkäynnin, jossa muutaman päivän kuulemisella hoidettiin oikeudenkäynti, joka alioikeudessa kesti neljä vuotta. Lopputulos oli 6 vuotta linnaa.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti Helsingin hovissa on mahdoton jutuissa, joissa on minkäänlaista yhteiskunnallista ulottuvuutta.