Vapun viettoa voi harrastaa monella tapaa. Nuoruutensa käyttäneet reunustavat lauttasaaren juuri jäistä vapautuneen rannan tarjouksesta hankituilla oluttölkeillä, joita poimitaan aina sopivasti auringon aiheuttamaa nestehukkaa tasapainottamaan – kylillä pätkätyöläiset hakkaavat poliiseja.
Jotenkin hämmästyttävää koko episodissa on poliisien munattommuus. Jokaiselle poliisikoulusta päässeelle virkamiehelle annetaan Clock vyötärölle, mihin ripustetaan pyssyn seuraksi pamppuja ja muita kauneudenhoitovälineitä pippurisumutteesta alkaen. Miten tällaisilla vehkeillä poliisit saivat turpaansa pitkätukkaisilta pavunsyöjiltä, jotka olivat ottaneet muutaman kaljan. Tämä on huolestuttavaa, koska miten poliisi pärjää todelliselle vastukselle, sellaisille, jotka ampuvat takaisin, tai ampuvat ensin?
Ranskassa nuoriso haluaa valtion virkaan, koska siihen ei liity elämän epävarmuutta. Epävarmuus on elämään kuuluva luonnollinen asia, joka saa veren kiertämään. Valtio ei ole luonnollinen asia, se on luonnoton veren kierron hidastaja, kieltoautomaatti, joka takaa kylttitehtaille töitä. Suomessa nämäkin on sosialisoitu Sörkkaan.
Olen itse mitä suurimmassa määrin pätkätyöläinen, jolla on muita pätkiksiä huomattavasti hankalampi saada työtä ja toimeetuloa. Minulla ei ole käyttössäni miljoonia, mitä minulta vaaditaan, elän tuloilla, jotka työstäni saan. Välillä saan enemmän, yleensä en. Tämä on elämää eikä se kehity valittamalla vaan tekemällä.
Elämän suunnittelu eteenpäin on pätkäläisenä hankalaa, koska tulot voi tietää ehkä vain kuukaudeksi eteenpäin. Tämän lisäksi viimeiset 15 vuotta olen joutunut valmistautumaan vankilaan lähtöön joskus turhankin yllättäen.
Tämä on vain elämää, niin kauan kuin aurinko paistaa, kannattaa hymyillä. Älä pätkis anna kapitalistin hapattaa sieluasi, monilla niistä ei mene rahoistaan huolimatta kovinkaan hyvin.