Ei savua ilman tulta

Tuli on se ongelma. Vappuna palokunta halusi sammuttaa tulen makasiineiltä, liekinheittäjät halusivat suojella tultaan. Poliisi yritti suojella sammuttajia ja omaa egoaan ja epäonnistui molemmissa.
Makasiinien tuli on vain liekinhuippu tyytymättömyydestä, joka ihmisillä on itseään kohtaan. Tulella pystyy valelemaan näkyvästi. Tulen sai alleen onneton vanha hirsitalo Helsingin keskellä, joka ei ehtinyt kuolla muuten. Se polttohaudattiin ihmisten iloksi ja poliisien kauhuksi. Viranomaiset eivät kyenneet estämään soihdun tekemistä keskelle Helsinkiä. Parlamentti loisti kerrankin ja taas ilman omaa ansiotaan, kukahan tuikkaa kivitalon tuleen? Tai missä seuraavan kerran saadaan haistella savua, koska eihän tämä tähän jää.
Poliisin on pakko saada pikaisesti joku kaappiin ja tuomiolle tästä savusta, muuten suomalaisen yhteiskunnan halkeaminen alkaa, tulee turhautumisen tsunami, joka takaa poliisille lisää resursseja ja valtaa – ihmistä alkaa pelottaa. Vähän aikaa on jännä katsella roihuja keskustassa, mutta kun omaa mökkiä alkaa kuumottaa, kaivetaan sähkötuolit esille.
Tulelle ei kukaan voi mitään. Sen pitää antaa loimottaa kunhan tämäkään ei mene överiksi. Kieltotaulujen maassa kytee monessa kohtaa. Kieltotaulut piilottavat elämän ja maiseman. Mitä järkeä tässä on?
Antaa ihmisten hieman ottaa itse vastuuta itsestään, ettei tarvitse poliisilta aina kysyä mikä sopii ja mikä ei. Valtiota vähemmälle, ihmisille enemmän tilaa.