Pitäydyin maksamasta yksityisesti määrättyjä parkkisakkoja kunnes korkein oikeus päätti, että olinkin tehnyt sopimuksen sakotusyhtiön kanssa parkkipaikan käytöstä. Pidän korkeimman oikeuden ratkaisua aika erikoisena sopimuksen syntymisen kannalta, ajamalla autonsa parkkipaikalle, sitoutuu parkkipaikan hoitajan esittämiin ehtoihin ilman, että niiden yksityiskohtia välttämättä edes tuntee.
Korkein oikeus oli aktivistinen sopimuksen syntymekanismin kanssa, ei muuten. Onko perusteetonta velvoittaa henkilöa maksamasta korvausta toisen omaisuuden käytöstä, jos kyse ei ole jokamiehen oikeudesta? Ei ole. Et sinä voi mennä toisen omistamaan tyhjään asuntoon ilman lupaa saati maksamatta siitä korvausta. Tämä on itsestään selvää, miksi tämä olisi luvallista jos sen tekee autolla. Korkein oikeus ratkaisi asian aika arkisen logiikan perusteella, ei sen kummallisempaa.
Nyt Sasin valiokunta, jonka ratkaisut välillä edustavat tarvetta osoittaa kaapin paikkaa, katsoi, että parkkisakkotoiminta on niin keskeinen osa julkisen vallan käyttöä, että sitä ei voi luovuttaa yksityisen hoidettavaksi.
Kadun varsilla parkkimaksut kerätään automaateilla. Jos et maksa automaattiin, voit joutua parkkipirkon uhriksi, velvoitetuksi maksamaan sakon, koska et maksanut muuten. Parkkipirkko on koneen jatke, tekee puhtaan teknisen suorituksen, johon kone ei vielä pysty.
Jos parkkiautomaatti voisi ottaa kuvan autosta, jonka parkkimaksut eivät ole maksettu, pitäisikö automaatti olla jonkun viraston hallinnassa, jotta valokuvat olisivat asianmukaisia, sasimaisia? Vai riittääkö, että parkkiautomaatti on yksityinen, kuten erilaiset maksulliset parkkimittarit?
Sasin logiikka tässä asiassa on hanurista. On aivan typerää vetää rajaa julkisen hallinnon välttämättömien toimintojen osalta tähän kohtaan. Tässä logiikassa ei ole mitään järkeä, se on samanlaista kuin Suomen tarpeettomimman ministerin, Vapaavuoren toiminta kauppakeskus-asiassa.
Korkein oikeus teki hiukan oudon sopimusoikeudellisen ratkaisun saattaakseen yhteiskunnan järjestykseen, sellaiseen tilaan, kun se n oli järkevää olla. Nyt perustuslakivaliokunta sotkee selvän asian munkkilatinavaltapyrkimyskaapinpaikkameiningillä.
Korkein oikeus on oikeassa, koska se on ylin tuomiovaltaa käyttävä elin. Jos lainsäätäjä ei ole sen ratkaisuihin tyytyväinen, muutetaan lakeja, mutta ei tällaisilla perusteilla.