Pankit muodostavat kapitalistisen järjestelmän selkärangan, joka sykkii hermoimpulsseja rahan muodossa talouteen. Nyt tämä selkäranka on poikki, mikä johtaa laman ja siitä seuraavien tuhojen kasvuun, taloudelliseen katastrofiin.
Pankista ei ole rahat loppu. Niitä ei vain lainata, mikä alentaa taloudellista toimeliaisuutta. Nyt pankista ei saa rahaa enää taloudellisesti perusteltuihinkaan hankkeisiin, koska pankit jääräpäisesti pitävät kolikoistaan kiinni, ettei enää satu vahinkoja. Tämä logiikkaa on syvältä. Pankkien tappiot syntyvät holtittomasta luototuksesta nousukaudella, ei lama-ajan vipeistä.
Pankkitoiminnassa tulisi noudattaa käänteistä logiikkaa talouden muuhun sykliin verrattuna. Korkeasuhdanteissa rahan tarjontaa pitäisi rajoittaa ylikuumenemisen ehkäisemiseksi ja montussa rahaa pitäisi roiskia enemmän koneen käynnistämiseksi.
Pankit eivät ole oikeita liikeyrityksiä, jotka todellisuudessa ottaisivat muita kuin tyhmiä riskejä. Pankkien tappiot johtuvat spekulaatiosta, joka ei niille kuulu. Harva pankki kaatuu normaalissa lainanannossa tehtyihin virheisiin.
Pankkien toiminta on turvattu julkisilla varoilla antamalla pankeille takuita omassa varainhankinnassa. Pankkien toimintaa valvotaan, jotta ne eivät ota kohtuuttomia riskejä. Valvoja voi pahimmillaan ottaa kyltin seinästä ja kieltää pankkitoiminnan, milloin siinä ei ole noudatettu riittävää varovaisuutta.
Valvojilla pitäisi olla valta ottaa kyltti seinästä myös silloin, kun pankki lopettaa järkevän liiketoimintansa lama-aikana. Kun pankit toimivat yhteiskunnan takaamina, yhteiskunnalla tulee olla valta käskeä pankkeja hoitamaan hommansa, lainaamaan järkeviin kohteisiin rahaa erityisesti lamaolosuhteissa.
Nyt pankkien mieletön politiikka uhkaa taloutta ja ihmisten työtä. Pankkien tulisi kantaa vastuunsa.