Suomalaisesta oikeudenkäytöstä ollaan pikkuhiljaa riisumassa lautamiesjärjestelmää, joka tähän asti on taannut, että naapuria potkitaan kuin sikaa Laihialla ennen jouluaattoa, jos naapuri sattuu joutumaan käräjille vastaajaksi tai asianomistajaksi rikosjutussa.
Helsingissä muutamat lautamiehet ovat intoutuneet tulkitsemaan lakia ohi lamiespuheenjohtajan, mitä ei voi pitää minään muuna kuin mielivaltana. Lautamiesten ”oikeustaju” ohittaa lakikirjan ja lakimiespuheenjohtajan ymmärryksen. Oikeus toteutuu hyvin realistisesti ilman lakikirjaa. Osapuolet saavat isän kädestä, jota käyttää lautakuntaan valittu poliittinen jakojäännös.
Olen havainnut, että ilmiö ei rajoitu yksin Helsinkiin. Tuoreessa ratkaisussaan Jyväskylän käräjäoikeus vapautti poliisin, joka pisti rikosilmoitusta tehneen ihmisen, siis henkilön, joka katsoi joutuneensa rikoksen kohteeksi ja joka tuli hakemaan poliisilta apua, pakko-otteella polvilleen ja lisähoitona laittoi tämän putkaan oppimaan, että ei sitä rikosilmoituksia noin vain tehdä.
Lakimiestuomari olisi tuominnut poliisin, mutta lautakunta katsoi, että rikosilmoitusta tehnyt henkilö olikin konna ja lätkäisi tälle sakot. Siis jos Jyväskylässä menee terveyskeskukseen vuotavan haavan kanssa, niin voi saada puukosta, jos hiukan karrikoidusti tehdään analogia terveydenhuollon puolelle, ja tämän jälkeen teräpuolta saanut todetaan syylliseksi johonkin.
Tällainen järjettömyys pitäisi saada nopeasti loppumaan ja lautakunnat, jotka käyttävät väärin heille suotua tuomiovaltaa, vastuuseen tekemisistään.