Miksi kaikki tuntuu niin epämääräiseltä, epävarmalta, asiat ja ihmiset vyöryvät, maailma on sekava, on vaikea kiinnittyä mihinkään, suhtautua asioihin, kaikki tuntuu monimutkaiselta. Tämä ei johdu yksin vuodenajasta, tammikuun sateista, vaan ihminen vain on sellainen, kasa tahtoa, haluja, viettejä, kaikenlaista mielenmyllerrystä, joka johtaa hankaluudesta toiseen.
Ihminen tekee pahaa, kaikenlaista kenkkumaista toiselle, ahneuttaan, silkkaa pahuttaan, osoittaakseen ylemmyyttään, alemmuudesta, tuhoaa luontoa, tuhoaa elämää saadakseen itselleen enemmän, ajaakseen hienommalla autolla, matkustaakseen pitemmälle hienompaan hotelliin, normaali elämä.
Ihminen tuijottaa itseään, maalaa ja meikkaa, nostaa painoja, viilaa kynsiään, imuttaa rasvaa kyljestä, korjaa tissiä, laittaa tukkaa, kaikenlaista koreillakseen, ollakseen haluttavampi, enemmän kuin toinen.
Kuitenkin tuntuu aika tyhjältä. Mistä oikein on kysymys, miten kaikki oikein on? Niin, kaikki on, siinä se. Me emme synny emmekä kuole, mikään ei ala, eikä lopu, kaikki on.
Ihmiset ovat kaikki samaa, yhdessä kaiken muun kanssa. Kun tapaat toisen, on hän samaa, sinua, molemmat ovat. Kun halaat toista ihmistä, halaat itseäsi, kun lyöt toista, lyöt itseäsi.
Ei niin, että se meidän silmissä näkyvä ihminen, joka käyttää aikansa kaikkeen turhaan elämässään, olisi se sama kuin sinä. Se sama on sinussa, ei sinun kasvoissa, tukassa, korvissa, vaan sinussa sellainen kuin sinun itse on.
Voit katsella ympärillesi ja nähdä samaa. Se sama on joka paikassa. Et voi mennä minnekään karkuun sitä, koska se on kaikkialla eikä se koskaan lakkaa. Ihmisestä lakkaa tomumaja, jolla ei ole merkitystä, mutta ihminen itsessään ei lakkaa, se on. Tästä seuraa, että koska kaikki on samaa, kukaan ei ole toistaan arvokkaampi, oli naamassa meikkiä tai ei, oli omat tai keinotissit, oli mitä tahansa, kaikki on samaa.
Kun tapaat toisen, tapaat itsesi, käyttäydy sen mukaan, näin ei tapahdu nyt, koska ihmiset luulevat toisen ihmisen tavatessaan olevansa tekemisissä jonkun toisen kanssa. Siksi he käyttäytyvät idioottimaisesti ja antavat tunteiden ratkaista miten suhtautuvat tähän toiseen eli itseensä. Nämä tunteet tekevät tuhoa, koska harva jaksaa rakastaa toista niin kuin itseään.
On hyvin rauhoittavaa ajatella, että kaikki on, riippumatta siitä mitä teet tai joku toinen tekee. Voit tehdä oman ja toisen elämän vaikeaksi käyttäytymällä toista eli itseäsi kohtaan huonosti kelvottomista motiiveista, miksi toimia näin, miksi olla kurja itselleen.
Kun kaikki on, ei ala, lopu eikä muutu, voit turvallisesti vain olla. Ei tarvitse yrittää olla jotain, koska kaikki ovat ihan samaa riippumatta siitä mitä ja miten ähellät. Kohtele itseäsi kunnolla, jotta näillä muilla heeboilla olisi helpompi tomumajansa kanssa, silloin kaikilla on parempi, on rauhallisempaa ja kaikki ovat onnellisempia.