Syksyllä 2009, reilut kaksi vuotta sitten kirjoitin blogin aiheesta Jari Sarasvuon konkurssi. Otsikko oli raflaava ja se päätyi pian myös Talouselämä-lehteen, jossa Jari Sarasvuo kilpi kirkkaana kertoi, että tyhjä on arvokasta. Niinhän hän on tehnyt menestyksellä vuosikausia. Samassa yhteydessä hän kehotti minua pitäytymään ihmisoikeusjuridiikassa, koska talouselämän lait on niin erilaisia.
No, miten kävi, kaikki mitä tuolloin kirjoitin osoittautui todeksi. Tänään Trainers’ House kirjasi tästä reiästään vajaat 20 miljoonaa nollaksi. Tänään siis tapahtui se, minkä sokeakin näki puusilmällään jo vuosia sitten, keisarilla ei ole vaatteita, vaikka keisari ja sen palkkaamat analyytikot mitä väittivät.
Kun vertaa Sarasvuon/Trainers’ Housen kirjaamiskäytäntöjä ja toisaalta Jippii jutun perusteita, ei voi kuin ihmetellä, miten joku päätyy leivättömän pöydän ääreen ja toinen ei, vaikka asiat kovasti muistuttavat toisiaan. Miten Jippiin tase voi olla väärin, kun Trainers Housen reikä on ollut vuosia ”muka” omaisuutta. Onko sijoittajille annettu oikeaa tietoa Trainers’ Housen taloudellisesta asemasta?
Miksi tällaisia kysymyksiä ei kysytä? Minusta tuntuu, että tässä läjässä on varsin paljon vielä näkymätöntä mätää, jonka soisi tulla selvitetyksi, alla linkki alkuperäiseen juttuun sekä Talouselämän siitä tekemään uutiseen,
http://www.oikeuson.com/sivut/blogi?avaa=442&sivu=
http://www.talouselama.fi/uutiset/kari+uoti+jari+sarasvuon+kimpussa/a350228