En yleensä tapaa kirjoitella asiakkaitteni asioista, mutta nyt teen poikkeuksen, koska juttukin on hiukan tavallisesta poikkeava. Maija-Liisa Lahtinen tuomittiin Helsingin hovioikeudessa vuonna 2006 kavalluksesta pitkään vankeusrangaistukseen. Tuomion mukaan hän oli kavaltanut edesmenneen miehensä lehtikustantaja Urpo Lahtisen varoja 34 miljoonaa markkaa.
Puolisot siirsivät nämä varat yhteiseltä tililtään Luxemburgista Sveitsiin yksin Maija-Liisa Lahtisen tilille keväällä 1994. Tämä yksin indikoi jonkinlaista lahjoitustarkoitusta, muuten varat olisi tietysti siirrettu puolisoiden yhteiselle tai Urpo Lahtisen tilille.
Urpo Lahtisen taloudellisia asioita hoitanut Pekka Paavola, entinen oikeusministeri, entinen Tampereen kaupunginjohtaja ja ties mikä entinen, oikeudessa kuitenkin kiivaasti todisti, että mitään lahjaa puolisoiden välillä ei tällöin tapahtunut. Paljolti Paavolan todistajankertomuksen perusteella tuomioistuimet sitten katsoivat, että ei lahjaa, kavallus.
Vuoden 2009 lopulla Pekka Paavola tuomittiin tämän todistuksen johdosta väärästä valasta tai kuten termi kuuluu, perättömästä lausumasta. Hän ei siis ollut puhunut totta Maija-Lahtista vastaan käydyssä rikosmenettelyssä.
Maija Lahtinen vaati tämän perusteella tuomionsa purkamista. Korkein oikeus päätti kesällä 2011 äänin 3-2, etä tuomiota ei pureta. Vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset olisivat purkaneet tuomion, koska oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin säännöt edellyttävät, että tuomittuu saa uuden oikeudenkäynnin, jos alkuperäinen tuomio on oleellisin osin perustunut todistukselle, joka myöhemmin on osoitettu vääräksi.
Tämän tietysti sanoo terve järkikin.
Nyt Maija Lahtinen vaatii tuomionsa purkamista uudella hakemuksella, joka on jätetty eilen. Sen perusteena on asiassa ilmennyt uusi selvitys ja todisteet. Urpo Lahtisen veroilmoituksessa vuodelta 1992, eikä 1993 ole ilmoitettu omaisuutena näitä Maija Lahtiselle siirrettyjä varoja. Ne eivät siten ole olleet Urpo Lahtisen omistuksessa hetkellä, jolloin ne on siirretty Maijalle. Maija ei siten ole voinut kavaltaa Urpolta varoja, jotka eivät ole Urpon.
Tämäkin on terveellä järjellä selvää, mutta aika näyttää mitä mieltä tuomarit aiheesta ovat. Korkeimman oikeuden kesällä tekemä ratkaisu on nyt ihmisoikeustuomioistuimen tutkittavana niillä argumenteilla, jotka korkeimman oikeuden kaksi vähemmistöön jäänyttä oikeusneuvosta esitti eli oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää jutun uudelleen avaamista, koska keskeinen todistaja on tuomittu siitä, että hän ei puhunut totta, jutussa ei siis ole varmuudella selvitetty mitä oikeastaan tapahtui ja kaiken lisäksi Urpo Lahtiselta kavalletuiksi väitetyt varat eivät hänen omien veroilmoitustensa mukaan olleetkaan hänen!