Helenius perkele

Katselin eilen Robert Heleniuksen raskaansarjan EM-titteliottelun ruudusta, koska paikanpäälle ei pilettejä enää saanut muuta kuin hyvin kaukonäköisille. Robert Robbe, suomalainen vasara odotti päästäkseen niistämään häntä rakastelemaan tulleen britin nenän.
Ennakkona britti oli suunsoittaja, joka piti olla vastaantulija sauerlandin nousevalle tähdelle, vaan ei ollut. Heti alusta alkaen Robben olemus oli alistunut, minkäänlaista itseluottamusta ei miehestä hehkunut, hän päästi mustan lyömään oikomatta käsiään pitääkseen suunsoittajan loitolla.
Robbe on suurien suorien ja vasemman koukun mestari. Jos jättää lyömättä vastustajaansa, nyrkkeilymatsin yleensä häviää. Robbe kertoi käden tulleen kipeäksi ensimmäisessä erässä. Käsi oli vain osittain kiinni olkapäästä ja vasara oli halki. Miksi mies, joka pitäisi olla lähinnä kuntoutuksessa, laitettiin nyrkkeilemään mielettömän kovakuntoista ja kovaa lyövää mustaa vastaan? Kuka halusi laittaa Robben uran vaaraan?
Ehkä mitään vaaraa ei missään vaiheessa ollutkaan, koska heti ottelun jälkeen Robben taustajoukot hehkuivat tyytyväisyyttään, he tiesivät voittaneensa, vaikka Robbe ei voittanut. Robbe sai tyylipuhtaasti turpaansa, vaikka tuomarit muuta väittävät. Tämä ei ole niin outoa suuressa maailmassa, jossa kotipesässä on hankala naapurin pärjätä, mutta tämä tulos vaikutti liian selvältä heti hävityn ottelun jälkeen.
Robbe on oppinut maailman tavoille, hän ei selitellyt, tuomarit ratkaisee, minä lyön. Näinhän se on. Tuomarit ratkaisee, mutta mikä vaikuttaa tuomarin ratkaisuun. Oikeudessa ihmiset luulevat ratkaisun tulevan selvitetyistä tosiseikoista ja laista. Joskus näin onkin, mutta välillä asian ratkaisee aivan jokin muu, kuten Robben tapauksessa.
Suuri saksalainen promoottori, sauerland on päättänyt että Robbesta tulee mestari, tätä ei muutama alipalkattu kehätuomari tule vaikeuttamaan. Olen aivan vakuuttunut, että nämä tuomarit saavat, ja ovat saaneet duunia myös aikaisemmin Sauerlandin illoista.
Epäoikeudenmukaisuuden tunne on mykistävä, se salpaa hengityksen ja nostaa vihan pintaan. Epäoikeudenmukaisuutta voi kokea missä tahansa, pahimmalta se tuntuu, kun olet alisteisessa asemassa ja joudut hyväksymään toisten sinua koskevia ratkaisuja, olit kehässä tai oikeussalissa.
Epäoikeudenmukaisuus on elämää, se on väärin, mutta se syntyy joka aamu uudestaan tekemään pahaa meille. Sitä jakavat yleensä vaikutusvaltaiset vaikutusvallattomille. Epäoikeudenmukaisuus on heikon kahle.