Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindsted, joka esiintyy tässä blogissa edellä kansanedustaja Koskisen kanssa todistajana Salon käräjäoikeudessa, päätti, että seurakunnan lehteä ei saa jakaa kaikkiin talouksiin, koska sillä loukataan ihmisten uskonnonvapautta. Tänään hesarin päätoimittajan johtama sananvapauden puolustusryhmä IPI ilmoitti, että päätöstä ei noudateta, koska se kaventaa sananvapautta – perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa taattua oikeutta.
Kerrankin voin sanoa että hyvä hesari ja hyvä Virkkunen.
Apulaisoikeusasiamiehen päätös on oikeudellisen argumentaation ja ymmärtämättömyyden surullinen kukkanen. Se ei poikkea juurikaan lautamieslogiikasta, jolla ihmisiä viime aikoina on heitety linnaan. Valitettavasti tuomitut eivät voi järjettömän ratkaisun edessä ilmoittauttaa olevansa noudattamatta sitä kuten Virkkunen hesarin päätoimittajana. Itse ryhdyin passiiviseen vastarintaan oikeudenkäynnissä kieltäytymällä vastaamasta mihinkään tai osallistumasta istuntoihin, mikäli minua ei pakotettu. Halusin näin osoittaa menettelyn kohtuuttomuutta, samaa asiaa uudelleen eri paketissa 10 vuotta tapahtuneesta ja vielä yksiselitteisesti vastoin ihmisoikeussopimuksen takaamaa itsekriminointisuojaa.
Apulaisoikeusasiamiehen päätöksen esitteli oikeustieteen tohtori, dosentti Liisa Nieminen, joka on yksi hakija vapaana olevaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan valtiosääntöoikeuden professuuriin. Toivottavasti tämä esittely viimeistään katkaisi hänen professoripolkunsa, missä aikaisempia kompurointeja on riittävästi ennestään.
Virkusen kannanotto on juuri sellainen toimenpide, jota esitin Pauliine Koskelolle alla. Kun lakia tulkitaan täysin mielivaltaisesti joko ymmärtämättömyyttään tai pahuuttaan ja ihmisten oikeuksia ei kunnioiteta, niin silloin pitää tehdä jotakin, passiivinen vastarinta on kaunista – aktiivinen antaa valtiolle syyn hakata oppositio hengiltä – noin kuvainnollisessa mielessä.
Virkkusen hesari on aloittanut oikeuksien puolustamisen – mikäli joku olisi väittänyt perus- ja ihmisoikeusrenesanssin käynnistyvän hesarista, olisin pitänyt henkilöä huonosti informoituna tai muuten sekavana – nyt hattu päästä ja kumarrus lasitalolle ja asento niin, että samalla pylly näyttää Salmisaareen vääryystaloa kohti.
Ehkä vielä joskus tulee hetki, jolloin Suomessa tuomioistuimet noudattavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjä – ihmisen keskeistä turvaa valtion mielivaltaa vastaan.
There is no God – no Law, but there is hope that Human Rights will prevail!