Kesällä 2006 valtio jatkaa oikeudenkäyntejä tapahtumista, jotka sijoittuvat aikaan 1991-1997, siis enimmillään 15 vuoden taakse. Olen kärsinyt näistä jo 6 vuoden vankeusrangaistuksen, omaisuuteni on kokonaisuudessaan konfiskoitu valtiolle, yritän elättää itseäni työlläni omassa yrityksessäni. Mitä helvetin järkeä tässä on?
Ei tässä ole yhtä yksittäistä vainohullua viranomaista, joka jatkaa jahtia. Tämä hulluus on jäänyt päälle, koska kukaan ei uskalla ottaa vastuuta sen lopettamisesta.
Hetkeksi kaiken voi työntää taakse ja unohtaa, mennä kaverin mökille Juhannukseksi ja pelata golfia. Olisikin yksinkertaista, mikäli voisi itse jotenkin vaikuttaa omaan elämäänsä, tehdä suunnitelmia tulevaisuudesta. Hakkaamisen tulisi loppua joskus, laki sanoo, että kohtuullisessa ajassa. Sillä nyt ei tässä maassa ole mitään merkitystä.
Kävin Juhannuksena golfkilpailussa Mikkelissä, osallistujia oli sata, pelattiin kolmen mailan kisa, missä jokaisella piti olla putteri ja kaksi valinnaista muuta mailaa, otin PW:n ja kutosen ja – voitin koko kisan. Palkinnoksi sain vihreän takin Masters -tyyliin ja komean kiertopalkinnon, mihin nimeni kaiverretaan. Paskareki repussani unohtui hetkeksi.
Joudun vielä odottamaan vuoden, jotta kaikki oikeudenkäynnit vihdoin päättyvät, pahimmillaan joudun pariksi kuukaudeksi vankilaan. Olisin ottanut tämän ihan vapaaehtoisesti ilman oikeudenkäyntiä vaikka heti, jos se olisi sallittu.
Elämä alkaa vasta ensi vuonna, yritetään sinnitellä sinne saakka.