Korkeimman oikeuden tuomari oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki joutui putkaan pari viikkoa sitten niskoiteltuaan poliisille ja jätettyään maksamatta taksimatkan.
Hän kertoo olleensa korkeimpien oikeuksien tuomareitten yhdistyksen kokouksessa, jossa otti hiukan viiniä ja konjakin kahvin kanssa. Kokouksen jälkeen Liisa otti taksin ja lähti kotiin. Hän oli kuitenkin niin kännissä, että unohti lompakkonsa kokouspaikalle, minkä seurauksena hän ei pyytänyt taksikuskilta anteeksi, ettei rahapussia tullut mukaan, vaan rupesi rähjäämään niin, että taksikuskin piti kutsua paikalle poliisit.
No, poliisin tultua, sen sijaan, että Liisa olisi kertonut, että olen pahoillani, lompsa jäi baariin ja että olkaa huoleti, maksan kyllä, hän päätti olla kertomatta nimeään ja asuinpaikkaansa, minkä seurauksena poliisi otti ja vei kännissä olevan tuntemattoman irtolaisen putkaan.
No, Liisahan varmaan kertoi tapahtuneesta heti esimiehelleen korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelolle, no ei kertonut. Liisa päätti olla hiljaa ja pyrki salaamaan tapahtuneen. Kun jäi kiinni, ilmoitti reippaasti heti kertovansa asiasta Pauliinelle.
Virkamieslaissa, joka koskee myös tuomareita säädetään, ” Virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.”
Onnistuiko Liisa toimimaan asemansa edellyttämällä tavalla. Antaako Liisan toiminta kansalaisille kuvan, että hänen arvostelukykyynsä on mahdollista luottaa korkeimman oikeuden tuomarina, kun hän joutuu tekemään laista ennakkopäätöksiä, joilla ohjataan koko maan oikeuslaitoksen tulkintakäytäntöä?
Nykyään korkeimmalla oikeudella on huomattava asema ”toisena” lainsäätäjänä ratkaisemalla laintulkintakysymyksiä yhteiskunnan muuttuessa. Laintulkinta on monessa kohtaa lain luomista, uuden tekemistä tavalla, joka aikaisemmin yksin kuului eduskunnalle. Korkeimman oikeuden valta on kasvanut oleellisesti siitä, mitä se on ollut johtuen yhteiskunnan monimutkaistumisesta.
Tällä hetkellä Liisa on epäiltynä rikoksesta, hetki sitten vielä kahdesta, niskoittelusta poliisille ja lievästä petoksesta, tyypillisiä tekoja, jotka yleensä mielletään muiden kuin korkeimman oikeuden jäsenten toimintaan liittyviksi.
Miten korkeimman oikeuden tuomari voi säilyttää uskottavuutensa saatettuaan itsensä putkaan vastustamalla poliisia? Entä miltä tuntuu ajatus korkeimman oikeuden tuomarista epäiltynä lievästä petoksesta?
Tähän ei ole kuin yksi ratkaisu. Liisa Mansikkamäki – eroa.
Iltasanomat – ryhdistäytykään ja laittakaa akan nimi näkyviin. On täysin käsittämätöntä, että vallan vahtikoira ei uutisoi nimellä ja naamalla yhteiskunnan keskeisten vallankäyttäjien rikosepäilyistä. Ehkä on hyväkin, että Sanoma lakkaa olemasta, jos selkäranka on näin pehmeä.