Suomen valtiolla on pitkäaikainen politiikka, jonka mukaan valtio ei lähde tukemaan mitään teollisuudenalaa, koska siitä seuraisi loputon suo, valtiota pyydettäisiin apuun aina kun business menee huonosti. Jotenkin näin Vapaavuori selitti eri haastatteluissa perusteita olla tukematta STX-telakkaa ja työtä, jota tuella olisi Suomeen saatu. Ranskanpullilla on hieman erilainen politiikka, eli he huolehtivat omista intresseistään, minkä seurauksena tilaus ja työ siirtyivät täältä etelään.
Vapaavuoren mukaan valtion politiikka on vakiintunut, ainakin 20 vuoden ajan, 1990-luvun alusta lähtien valtio on ehdottomasti kieltäytynyt lähtemästä auttamaan mitään teollisuutta veronmaksajien varoin.
Koska olen ikämies, muistan myös sinne 20 vuoden päähän, silloin Suomessa kukki valtion aiheuttama pankkikriisi, minkä seurauksena veronmaksajille aiheutui noin 50 miljardin markan vahinko. Valtion aiheuttama, koska valtio ei huolehtinut omasta valvontavelvollisuudestaan pankkeja, erityisesti Säästöpankkiryhmää kohtaan, joka laittoi rahaa jakoon hiukan kevyemmillä vakuuksilla samalla tavalla kuin Espanjassa vielä hetki sitten.
Pankkikriisin yhteydessä valtiolla oli mahdollisuus antaa järjettömän lainaamisen vahingon kaatua ulkomaalaisten riskisijoittajien niskaan, jotka antoivat Säästöpankkiryhmälle lainaa. Näin ei kuitenkaan tehty, kuten ei Euroopassa tehdä nytkään, vaan vahinko laitettiin veronmaksajien kontolle. Valtio otti vastatakseen, siis tuki pankkiteollisuutta lopulta yli 50 miljardilla, jonka Jan Vapaavuori on nyt unohtanut kokonaan.
Suomen valtiolla on hyvin vakiintunut tapa hoitaa kaikkien muiden paitsi omien asioista. Rahaa riittää Kreikkaan ja vaikka minne, mutta ei Turkuun, josta pienellä sijoituksella olisi saatu hyvä vastine, muutamalla kymppimillillä paljon verotuloja, mutta ei.
Suomen valtio on näenäisen kuuliainen laille. Moraalin osalta kannatetaan kärsimysideologiaa. Pankkikriisitä olisi valtiolla ollut mahdollista vapauttaa suohon työnnetyt ihmiset 2000 vuonna, kun valtion saatavat myytiin 5 %:lla pääomasta ulomaalaisille perintäyhtiöille, jotka tekivät rahaa pankkiajan uhreilla. Sama linja jatkuu Turussa, kärsikää, koska ette ole kilpailukykyisiä.
Valtiolla olisi erinomainen väline tällaisten asioitten hoitamiseen, Solidium, mutta se on täysin kykenemätön lähtemään mukaan mihinkään liiketoimintaan, koska sen johtajana on Kari Järvinen, joka hukkasi omat rahansa pörssissä ja joutui palaamaan töihin huolehtimaan valtion pörssiomistuksista. Aika hullunkurista tämäkin.