Ranskassa parlamentin komitea selvittää parhaillaan, miten on mahdollista, että lukuisat syyttömät ihmiset sotketiin Ranskaa kuohuttaneeseen pedofiilijuttuun.
Useita epäiltyjä pidettiin vuosia vankilassa, yksi epäillyistä tappoi itsensä ja monet perheet hajosivat tapahtuman seurauksena – lapsia otettiin huostaan, ja kaikki sen takia, kun pääepäilty päätti kertoa hauskan tarinan, jonka tutkintatuomari, paikallinen syyttäjä halusi uskoa.
Nyt syntipukiksi on otettu tämä syyttäjä, jonka katsotaan toimineen puolueellisesti, hän ei arvioinu asiaa objektiivisesti niin kuin viranomaisen tulisi tehdä, ottaa huomioon epäilyä tukevat ja sitä vastaan puhuvat seikat.
Nuori syyttäjä näki tilaisuutensa toimia oikeuden miekkana, joka terävästi leikkaa mätäpaiseen. Ongelma oli, että mätäpaise suurelta osin oli tarinaa, jolla ei ollut todellisuuspohjaa.
Tällainen mahdollisuus on meilläkin ja näin on myös tapahtunut. Syyttäjillä on julkisuuden puristuksessa kova paine saada aikaan tuloksia. Joissakin tapauksissa epäillyt on tuomittu julkisuudessa ja syyttäjän pitää viedä muodollisuudet loppuun- konnat vankilaan.
Kestääkö tällaisessa tilanteessa nuoren ja/tai kunnianhimoisen syyttäjän pää toimia puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti kuten laki edellyttää – joissakin tapaksissa ei ole kestänyt.
Suomessa vallitsee edelleen kulttuuri, jonka mukaan viranomainen ei valehtele. Erityisesti toinen viranomainen lähtee tästä. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, erityisesti kun viranomaiselle asetetaan paineita ulkopuolelta.
Toivottavasti Suomeen kasvaa vahva ja oikeudentuntoinen oikeusviranomaiskoneisto, jotta oikeus voisi toteutua.