Aaton aaton blogissa arvioin Vanhasen tilannetta seuraavasti:”Mie lopetan, koipeen sattuu. Kuka ..kele veti mua koipeen, että jouvun jättämään tämän homman kesken. Vaikka nyt lopetan, niin en kuitenkaan hommia lopeta. Pidän tän homman missä saa ajella miulle sopivalla pitkällä pemarilla. Siinä mahtuu koivet olemaan oikosenaan, ei tartte ahtaa ihteään pahoihin rakoihin, ruususiin tai sellaisiin.
Jalkakipu ja siihen liittyvä leikkaus on ehkä hupaisin selitys, mitä Vanhasen luopumiselle voisi selvinpäin keksiä. Vanhanen on kiintynyt pääministerin asemaan kuin korva päähän. Hän ei anna palliaan ilmaiseksi, hän ei anna sitä edes maksusta. Vanhanen luopuu, koska hänen on pakko luopua.
Mikä on Vanhaseen kohdistuva pakko, joka laittaa miehen uudelle uralle. Jalkakipusympatiapisteitten keruu viittaa johonkin aika inhaan. Olisiko käynyt niin, että Vanhasella olisi housut tulessa Nuorisosäätiöön tai johkin vastaavaan liittyen. Jos häntä on kuultu epäiltynä rikoksesta tai ollaan kuulemassa, tekee se hänen asemansa mahdottomaksi.
KRP:ssä on hullunhauskoja tutkinnanjohtajia, jotka eivät jännitä kirjata pääministeriä epäillyksi, jos aihetta ilmenee. Tämä on tietysti hyvä oikeusvaltioperiaatteen kannalta, mutta julkisuus tältä osin on vielä hiukan perässä. Jos luopuminen johtuu tästä, olisi se tietysti hyvä kertoa ja olla rehellinen.”
Niinhän se nyt näyttää olevan, että Vanhanen oli tulessa jo ennen pukin tuloa. Mies on hoitanut pääministerin viran tyylikkäästi. Sääli, että hän munaa loppukaarteen valehtelemalla ja välttelemällä kuin Ike aikanaan, mikä maksoi ulkoministerin postin.
Vanhanen piiloutuu Jaakko Jonkan selän taakse. Sinne on mennyt piiloon milloin kukakin ministeri ja tuomari. Korkeimman oikeuden koplaviisikko ja sen toimet on arvioitavana joidenkin yksityisten tekemisen kanteluiden seurauksena.
Oikeuskansleri on liian lähellä valtaa voidakseen olla siitä riippumaton. Tuomioistuimet ovat liian lähellä valtaa toimiakseen riippumattomina. Tämä vain on meidän systeemi. Poliittinen valta menee yli kaiken, myös lain.