Nissinen antoi Ylelle haastattelun, voivotteli oloaan ja ryhtyi ymmärtämään oikeudenkäynnin pitkittymistä, median sekaantumista asian käsittelyyn ja kaikkea muuta, jota julkisuudessa oleva epäilty joutuu kokemaan.
Noh, Nissisen prosessi kesti 9 kuukautta, hän sai liukkaan kaistan, asia eteni ripeästi. Tästä huolimatta hän vinkuu kuin pahainen akka. Salon käräjäoikeus käsitteli erästä rikosasiaa 12 vuotta, jota seurasin hiukan turhan läheltä. Salossa saatiin julkisuutta yli vuosikymmen, satakertaa enemmän kuin Nissinen ja kaikki syvää kuraa.
Salossa median tuomio oli selkeä, suora ja yksipuolinen alusta saakka. Oikeudenkäyntiin eivät puuttuneet yksin eri mediat, vaan kaikki. Menettely alkoi kansanedustaja Olavi Ala-Nissilän eduskunnan täysistunnossa pitämästä puheesta, jossa hän kehotti listimään epäillyt. Valtio jatkoi eri toimijoittensa kautta, viimeisimpänä oikeusministeri Johannes Koskinen, joka kävi valehtelemassa oikeudessa. Hän ei peitellyt kantaansa asiassa. Todistus oli kuitenkin ristiriidassa samassa asiassa juuri ennen häntä kuullun silloisen lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedtin kertoman kanssa, eipä ketään kiinnostanut – ministeri voi valehdella oikeudessa, vaan ei eduskunnassa.
Kirsikkana kakun päällä oli taas kerran oikeusministeri Johannes Koskisen operaatio, jossa hän kehotti presidentti Tarja Halosta jättämään vahvistamatta eduskunnan yksimielisesti hyväksymän lain, joka olisi vaikuttanut Salon menettelyyn, muutama syyte olisi vanhentunut. Oikeusministerin ja presidentin yhteistuumin eduskuntalaki jätettiin vahvistamatta, se saatettiin uudelleen eduskunnan käsiteltäväksi, joka muutti sitä voimaantulosäännön osalta, eli myös eduskunta kokonaisuudessaan puuttui rikosmenettelyyn.
Ja kaikki tämä muutaman ihmisen listimisen takia.
Media ja lainvalvojat osaavat ummistaa silmänsä, kun jotakin todella väärää tapahtuu, kaiken maailman kitisijät saavat myötätuntoa.
Nissinen lähtee, eikä sillä ole mitään merkitystä