Islannissa poliitikot vaativat puolueetonta selvitystä syistä, jotka syöksivät valtion taloudelliseen kaaokseen. Tästä selvityksestä ei poissuljettu poliitikkoja itseään kuten Suomessa aikanaan. Nyt selvityksen valmistuttua ilmeni, että maan pääministeri, valtiovarainministeri ja keskuspankin pääjohtaja, olivat syyllistyneet vakaviin laiminlyönteihin.
Suomessa valtio suoritti tämän selvityksen perustamalla roskapankki Arsenalin, joka tilasi joukolta asianajotoimistoja selvityksen pankinjohtajien vastuusta pankkien tappioihin. Selvitykset tuli tehdä muutamassa päivässä, koska jutut olivat vanhenemassa käsiin. Rehellisimmät juristit totesivat, että asiaa ei ole mahdollista selvittää annetussa aikataulussa. Muut juristit, suurin osa koko porukasta, totesivat, että syntiä on tehty, ja saivat näin vuosien, vuosikymmenien toimeksiannon valtiolta ohjeena, kaivakaa kaikki.
Ja kyllä kaivettiin.
Kaivaminen kohdistettiin ennalta valittuun ryhmään, pankkien johtajiin, poislukien suurimpien pankkien johtajat, joilla oli riittävät yhteiskuntasuhteet. Kaivamista ei kohdistettu keskuspankin pääjohtajan, presidentti Koiviston ja muiden johtavien poliitikkojen toimiin, miksi? Tähän ei ole mitään rehellistä syytä.
Ihmisten tuhoaminen oli silmitöntä. Lahtaaminen muistutti sisällissodan tunnelmia. Omat synnit jäävät pimentoon, kun valo kohdistetaan kirkkaana valittuun joukkoon, pankkien johtajiin ja näiden keskeisiin asiakkaisiin.
Todellinen syy suuriin tappioihin oli valtion holtiton rahankäyttö ja kovassa markassa roikkuminen. Ensimmäiseen ovat syypäitä johtavat poliitikot, mm. Iiro Viinanen, joka nyt on jeesusten jeesus, jälkimmäiseen presidentti Koivisto, joka kesällä 1991 mahtikäskyllään esti hallitusta devalvoimasta, vaikka hallitus oli näin päättänyt tehdä. Rahan lainaamista jatkettiin, koska korkoero oli tolkuton, syynä juuri markan väärä arvo.
Jos markan olisi annettu pudota ajoissa, suuri osa lainaamisesta olisi jäänyt tekemättä, valuuttakurssiriski olisi realisoitunut. Nyt Iiro Viinasen valheiden ja presidentti Koiviston demokratiaa ja parlamentarismia halveksivan toiminnan johdosta maa upposi kuin Myllylä suohon.
Aika paljon turhia uhreja ja tragedioita, koska oli niin kiire suunnata katse toisaalle, pois sylttytehtaalta.