Että sellainen kaveri, ilmeisen lahjakas soittaja ja mahdollisesti jopa tutkija, mutta valitettavasti hiukan häiriintynyt, olisi hauska anekdootti ellei häntä olisi ryhdytty ottamaan liian tosissaan.
Johan on vienyt perussuomalaisen argumentoinnin astetta ellei kahta pitemmälle, hänellä on tyypillisen manipulaattorin tavoin aina siteeksi totta kaikissa jutuissaan, mutta vain siteeksi, hän vetää yksittäisestä faktasta johtopäätöksen, joka ei ole hyväksyttävä loogisessa ja koherentissa argumentaatiossa, jossa johtopäätösten täytyy olla koherentteja todellisuuden kanssa.
Tällaisen kanssa on hankala keskustella tai väitellä, koska hänellä on huomattavan hyvin kehittynyt väistelemisen taito, todellisuuden pako. Jos hän on tosissaan, on hän harhainen, mutta luulen, että hänellä on vain vakava narsistinen vamma, halu olla esillä ja tulla huomioiduksi keinolla millä hyvänsä, Johan on akateeminen seiskapäiväätähti
Huvittavinta tässä on hänen sinänsä relevantit huomionsa mm. lastensuojelun ongelmista, joihin tässä työssä välillä törmää. Lapsia todella viedään, niin suomalaisia kuin muita, vanhemmiltaan hyvin köykäisin perustein, asiaa tuomioistuimessa arvioitaessa todistajina, asiantuntijoina ovat nämä samat lapsivarkaat, vähän kuin verorikosjutuissa verotarkastaja tulee kertomaan totuuden.
Tämä aiheuttaa epätyydyttävän tilanteen ja oikeudellisen epävarmuuden, joka on ainakin lasten kannalta paha asia. Lastensuojeluviranomaisten toiminnassa olisi syytä tutkia, olisiko jokin taho, joka valvoisi näitä laajoja valtuuksia ja niiden käyttöä, joita varsin kevyesti koulutetuilla viranomaisilla tällä saralla on
Sekavuudesta voi löytää aina joitakin jyviäkin