Korkein oikeus tuomitsi kolme verohallinnon virkamiestä rikoksesta. Virkamiehet syyllistyivät virkarikokseen käyttäessään verotuksessa tietoja, joita lain mukaan verotuksessa ei saanut käyttää. Vieras valtio antoi Suomelle tietoja rikosprosessia varten ja kielsi annettujen tietojen käytön muuten. Suomen laissa on selvä määräys tällaisessa tapauksessa, tietoja ei saa käyttää tietoja antaneen valtion määrittämien ehtojen vastaisesti.
Virkamiehet syyllistyivät rikokseen, no mitä sitten, ei mitään, heidät jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.
Korken oikeus käytti energiaa hämmästyttävän paljon keksiessään perusteita, että virkamiehiä ei tarvitsisi rangaista, oliko teko anteeksiannettava, olisiko olemassa jokin muu peruste päästää virkarikolliset pälkähästä, ja löytyihän se.
Korkein oikeus intoutui ihmisoikeuksien esitaistelijaksi. Nyt kaivettiin perustuslain 21 § ja ihmisoikeussoimuksen 6 artikla ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin säännöt naftaliinista.
Koska oikeudenkäyntimenettely ei tapahtunut kohtuullisessa ajassa, virkamehet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.
Tätä mannaa eivät tavalliset ihmiset ole saaneet, siis ne, jotka eivät käytä virkamiehinä valtiovaltaa. Suomi on tuomittu ihmisoikeustuomioistuimessa lukuisia kertoja kohtuullisen ajan ylittäneistä oikeudenkäynneistä. Näitä tuomioita ei olisi tullut, mikäli oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjä olisi sovellettu yhtä tarkasti myös näissä asioissa.
Asian hyvä puoli on se, että nyt meillä on ennakkoratkaisu, jota tulisi yhdenvertaisuuden nimissä noudattaa myös muissa asioissa.
Aika näyttää kohtaako kohtuus myös muita.