Verotietojen julkisuudesta

Tänään on se päivä, jolloin kaikki pääsevät tirkistelemään toistensa tuloja verokalentereista, joita vilisee netissä. Kenellä olivat suurimmat ja kuinka vähän rikkaat joutuivat maksamaan veroja tuloistaan. Kalenteri on sillä lailla hauska, että se paljastaa suomalaisen yhteiskunnan yhteiskuntasopimuksen sisällön – mitä suuremmat tulot, sitä pienemmät suhteelliset verot.
Rikkaat eivät ylläpidä valtiota tuloillaan, vaan toiminnallaan. Rikkaat yrittävät ja luovat työtä ja tuloa. Valtio palkitsee rikkaat verottamalla heidän tulojaan hyvin kohtuullisesti. Sopimus on selkeä.
Mitä tästä sitten on seurannut. Tavallisella hyvinkoulutetulla ihmisellä on hyvin vaikea hankkia itselleen asuntoa Helsingistä muuta kuin sitoutumalla lainaan, jonka maksaja on perikunta. Suuristakin ansiotuloista jää niin vähän käteen, että kaupassa makkaran hintoja tihrustetaan aika tarkasti. Vaurastunut maa tuottaa työtä, mutta aika vähän turvaa ja hyvinvointia, jolla tarkoitan muuta kuin taloudellista herkkua.
No mitä verotietojen julkisuus tähän liittyy. On omituista, että ihmisten varsin henkilökohtaiset asiat kuten tulot, ovat julkista tietoa. Mitä helvettiä se muille kuuluu, paljonko kukin tienaa. Ymmärrän, että sellaisten henkilöiden tulot voivat olla julkisia, joiden yksityisyys on muuten kapeampaa kuin ns. tavisten. Tämä tarkoitaa politiikan ja talouselämän johtopaikoilla olevia ihmisiä ja korkeissa valtion viroissa toimivia, mutta että jokainen makkarakauppias?
There is no God – no Law but plenty of income in this Country