Ennen pankkijärjestelmän ja luotonannon vapauttamista 1980-luvulla ne, jotka saivat lainaa rikastuivat ja ne, jotka eivät saaneet, kurjistuivat. Tämä johtui realikorkojen negatiivisuudesta, lainanottajan velan hoiti inflaatio samalla kun ostettu kiinteistö kasvoi arvossaan. Pääoma kertyi lainaamalla.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa lainaa on jälleen tarjolla loputtomasti, mutta vain kaikkein rikkaimmille eli liikepankeille, jotka saavat rahaa ilmaiseksi. Normaali tallaaja voi yrittää hakea pankista lainaa, mutta yritykseksi jää, sillä pankkien näkökulmasta mikään ei ole enää minkään arvoista.
Suomessa omaisuus keskittyy Helsinkiin ja sen lähiympäristöön, jos tarjoat pankille vakuudeksi kiinteistöä yli 100 kilometriä Helsingistä, ymmärrät, että sillä ei ole enää arvoa. Talo tai maa ei maksa enää mitään missään muuallakuin Helsingissä.
Mitä tästä seuraa?
Omaisuuden arvot ovat laskeneet jyrkästi joka puolella. Näennäisesti alhaisista koroista huolimatta omaisuusarvot laskevat. Korot ovat todellisuudessa korkeita, koska alhainen markkinakorko on suunnaton sen jälkeen, kun pankki on laittanut siihen marginaalinsa. Markkinoiden nollakorko muuttuu korkeaksi reaalikoroksi pankin siivun jälkeen. Lainaamalla ei enää rikastu.
Pankkien toiminta aiheuttaa saman kuin minkä tahansa muun oligopolin, kauppa ja pankit ylläpitävät kohtuutonta kustannustasoa, joka kurjistaa normaali-ihmisen, jonka tulotaso on sidoksissa kilpailukykyyn, jota oligopolit ja ylettömän suuri julkinen sektori tuhoaa.
Ne, joilla on mahdollisuus päästä suoraan nollakorkoisen rahan lähteelle, rikastuvat, muut kurjistuvat. Hyvin rikkaat voivat jatkossa entistä paremmin, normaali tallaaja jatkuvasti heikommin. Järjestelmä on rakentunut syömään tavallisen hengiltä jakaakseen tämän lihat rikkaimmille.
Pankkien toimintaa ohjataan vakavaraisuussäännöillä, jotka estävät rahan lainaamisen normaalille-ihmiselle tämän yrittämiseen. Yrittämistä kannustetaan muka, mutta se tehdään teknisillä määräyksillä mahdottomaksi. Suuret pankit eivät tuhoudu pienyrityksille annettuihin lainoihin, vaan spekulatiivisiin hankkeisiin, rahamarkkinapöydissä tehtyihin minuuttisijoituksiin.
Nyt voisi olla aika taloudelliselle vallankumoukselle, jossa pankkien vakavaraisuussäännöksiä reivataan sellaisiksi, että rahat kannattaa lainata yrittämiseen spekulaation sijaan. Tämä tarkoittaisi paluuta normaaliin. Normaalia ei ole, että liikepankki voi saada keskuspankista ilmaista rahaa spekulatiiviseen businekseen, mutta tavallinen yrittäjä ei saa liikepankista sen keskuspankista lainaamia varoja yrittämisensä investointeihin edes vakuutta vastaan ilman aivan järjettömiä marginaaleja.
Keskuspankki on tehnyt liikepankeista rahasammon, joka näkyy hyvin Nordean toiminnassa. Pankki kitkee kaiken rasvan konttoreista ja kasvattaa tulostaan jakaakseen sen omistajilleen osinkoina. Pankki toimii liiketalousrationaalisesti siinä herkullisessa asemassa, joka sille on suotu.
Poliitikot on irroitettu keskuspankista, mikä on hyvä, mutta joku järki tähän systeemiin pitäisi saada. Rahan lainaaminen yrittämiseen, pitäisi olla hyvä, spekuloimiseen ei. Nyt tämä on täysin väärinpäin.
Muuten hyvää Juhannusta