Rusin oikeudenkäynnissä relevantti kysymys, onko olemassa valtion vahingonkorvausvelvollisuuden perustavaa tekoa tai laiminlyöntiä, on tulkinnanvarainen, mikä johtaa vaatimusten hylkäämiseen tai niiden hyväksymiseen mitättöminä. Tämä ei tarkoita, että valtiolla ei olisi vahingonkorvausvelvollisuutta sen loukatessa ihmisen oikeutta.
Ihmisoikeustuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojakeinoa on arvosteltu hitaudesta ja vähämerkityksellisyydestä. Ihmisoikeustuomioistuin tuomitsee valtion ja hyvittää loukattua muutamalla tuhatlappusella. Tätä kaikki eivät pidä juuri minään. Tälle prosessille on olemassa vaihtoehto. Valtio on mahdollista haastaa oikeuteen Suomessa ja vaatia korvauksia pitkittyneen oikeudenkäynnin aiheuttamista vahingoista.
Jos oikeudenkäyntimenettely on ylittänyt kohtuullisen käsittelyajan, on valtio velvollinen korvaamaan tästä aiheutuneen taloudellisen vahingon kokonaisuudessaan. Kysymys ei ole yksin ansioiden menetyksestä, vaan laajemmin kaikesta taloudellisesta vahingosta, jonka pitkittynyt menettely on henkilölle aiheuttanut. Joissakin erityistapauksissa korvausta on mahdollista saada myös aiheutuneesta kärsimyksestä.
Jos oikeudenkäynnin pitkittymisestä on olemassa EIT:n tuomio, on selvää, että valtio on korvausvelvollinen. Samoin mikäli asia on Suomessa todettu tuomioistuimen toimesta muuten.
Valtion korvausvelvollisuus ei näissä tapauksissa rajoitu muodollisiin tonneihin, vaan korvattavaa on koko vahinko, joka menettelystä on aiheutunut, oli summa sitten tonneja tai miljoonia.
Jos sinulla on tällainen peruste valtiota vastaan, ota ihmeessä yhtettä, niin käydään hakemassa rahasi valtiolta pois.