Huhtiniemestä löytyi luurankoja, joita ei ole olemassa. Virallisen käsityksen mukaan luurangot ovat kaatuneet metriseen hautaan vierekkäin vanhuuden heikkouttaan. Nuorin rangoista oli kaksikymppinen ja vanhin useita kuukausia nuorinta vanhempi.
Valtio poliisin tai armeijan kaavussa poisti tiedon tapetuista kaikista rekistereistä ja ilmeisesti vielä 1960/70 luvuilla kävi keräämässä murhista kertovan tiedon yksityisiltä, jotka tapahtumaan olivat jotenkin sotkeutuneet. Asia lakkasi olemasta kuin pahimmassa tieteisdekkarissa pahasta maasta.
Onko Suomi paha maa, missä tapahtuu asioita, joita virallisest ei ole olemassakaan? Onko Suomessa asioita, joita ei puhuta, mutta joista pitäisi puhua kovalla äänellä? Sananvapaus on tärkeä kun selvitetään tv-lupien maksamista, mutta miksi sitä ei käytetä ihan oikeasti tärkeissä asioissa?
Suomalaisissa vankiloissa eräät järjestelmän vaarallisiksi luokittelemat vangit joutuvat kidutuksen tai vähintäänkin epäinhimillisen kohtelun uhreiksi. Kukaan ei puutu asiaan, vaikka se on sekä oikeusasiamiehen että vankeinhoidon ylipäälliköiden tiedossa.
On selvää, että rikoksesta tulee seurata rangaistus, mutta rangaistuksen sisältö ei saa olla sellainen, että rangaistus muuttuu kiduttamiseksi. Ihmisen kopittaminen pieneen ilmanvaihdoltaan heikkoon selliin ilman mahdollisuutta tehdä muuta kuin maata omassa liemessään, ei ole asiallista. Kun tähän liittyy vartijoiden mielivalta, pahimmillaan pahoinpitelyt, ollaan menty rajan yli Turkkiin asti.
Tällaista meillä on. Luurangot on siirtyneet Huhtiniemestä vankiloihin ja aika moneen muuhunkin paikkaan. Suomalainen ei usko pahaa omasta valtiostaan tai järjestelmästään, vaikka joutuisi pötköttämään rankojen vieressä.
There is no God no Law, and we have plenty of Skeletons all over the place