Valtion tehtävänä on turvata ja toteuttaa ihmisten oikeudet sellaisina kuin ne on taattu perustuslaissa ja Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa. Tämä on ihmisoikeusvitsin ja muiden poliitikkojen lempifraaseja. On kaunista ja poliittisesti kannattavaa olla ihmisoikeuksien puolella.
Mutta kun tämä on vale.
Suomalaisessa järjestelmässä oikeuksia toteutetaan, mutta niille asetetaan ehtoja. Omaisuutta turvataan, kunhan et ole verottajan vastapuoli, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjä noudatetaan, mikäli et ole valtion vastapuoli. Oikeudet toteutuvat parhaiten, kun kysymys on ihmisten keskinäisistä väleistä – ei suhteista valtioon.
Oikeudet ovat kuitenkin suoja juuri valtiota vastaan.
Meillä on siis oikeuksia, joita lukee lakikirjassa, mutta joilla ei ole merkitystä asiallisesti ottaen koskaan kun niitä tarvittaisiin. Hämmentävää on huomata valtion ihmisoikeusvastaisuus myös ihmisoikeustuomioistuimessa.
Valtio – ulkoministeriön oikeudellisen osaston Arto Kososen johdolla – puolustautuu ihmisoikeustuomioistuimessa valittajien esittämiä ihmisoikeusloukkauksia vastaan. On hämmentävää lukea valtion argumentteja. Sen sijaan, että Suomen valtio korostaisi ihmisten oikeuksia, pyrkii valtio tulkinnalla niitä supistamaan. Valtio pyrkii itseasiassa kaventamaan taattujen oikeuksien soveltamisalaa siitä, miksi ihmisoikeustuomioistuin on ne määrittänyt.
Valtio turvaa ja toteuttaa ihmisoikeudet – Valtio valehtelee. Se ei turvaa mitään, vaan pelaa ja korostaa omaa valtaansa.
There is no God – no Law, and we have civil servants pissing on our rights.