Helsingin Sanomat on tänään huolissaan suomalaisen valokuvaajan saamasta tuomiosta liittyen Smash-Asem mielenosoitukseen. Valokuvaaja oli tekemässä duuniaan eli raportoimassa poliisin toiminnasta mielenosoituksen yhteydessä. Hän ei totellut poliisin antamaa poistumiskehoitusta , joutui putkaan ja lopulta tuomituksi hovioikeutta myöten.
Tekikö poliisi väärin käskiessään valokuvaajaa poistumaan, oliko kuvaajalla oikeus olla poistumatta poliisin kehotuksesta huolimatta, missä kohtaa asia meni väärin? Nyt meillä on asiasta hovioikeuden tuomio, jota HS pitää häpeällisenä, joku kansainvälinen järjestökin on kuulemma sitä mieltä.
Miksi HS ei ole huolissaan samalla mittatikulla suomalaisen tuomioistuinlaitoksen muista järjettömyyksistä, jotka ovat mittaluokkaa ellei kahta vakavampia kuin valokuvaamisen estäminen. Näitä todellisia mielettömyyksiä arvostellaan kansainvälisessä tuomioistuimessa Strasburgissa, joka tuomitsee Suomen valtion lähes viikottain.
Viime viikon tuomio tapauksessa Marttinen v. Suomi on erityisen merkittävä. EIT totesi, että Suomessa hyväksytty ja korkeimman oikeuden siunaama menettely, jossa ihminen on mahdollista asettaa kidutuksenomaiseen tilanteeseen, jossa riippumatta mitä teet, joudut rangaistuksi, on ihmisoikeussopimuksen takaaman oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimen vastainen.
Tässä menettelyssä Suomen valtion asiamies Arto Kosonen ilmoitti, että jos EIT tuomitsee valtion valittajan vaatimalla tavalla, kuten sitten tapahtui, joutuu Suomen valtio muuttamaan lainsäädäntöään ja käytäntöjään hyvin oleellisesti. Missä on tätä tuomiota koskeva analyysi ja seuraamusarviointi, minkälaisia laittomuuksia ja vääryyksiä on tämän mielettömyyden taustalla vuosien mittaan. Valokuvaajan hutkimiseen verrattuna puhutaan aivan toisentasoisista väärinkäytöksistä.
Media, joka ei kykene hoitamaan tehtäväänsä, sietääkin kuolla pois, tilalle kasvaa jotakin muuta, suora kansalaisvaikuttaminen eri keinoin.