Uusia tuomareita

Turun Sanomien mukaan kolmasosa tuomarikunnasta poistuu rivistä lähivuosina. Tämä on suuri mahdollisuus oikeudenkäytön kehittämiselle, ei niin, että kaikki ikääntyvät tuomarit olisivat osaamattomia, päinvastoin. Kovin monet vain ovat istuneet erottamattomina niin pitkään, että aika pienelle tuuletukselle on tervetullut.
Paljon saleja kolunneena olen nähnyt monenlaista. 2000-luvun alussa tapasin Helsingin hovioikeudessa kokoonpanon, joka onneksi on jo siirtynyt reserviin. Tuoreeltaan olen tavannut paljon erittäin teräviä ja päteviä tuomareita,pääasiassa sellaisia, joita penkissä istuminen ei ole liikaa puuduttanut.
Oikeudenkäytössä oleellista on ymmärtää, että tuomarit ovat samanlaisia ihmisiä heikkouksineen ja vahvuuksineen kuin kuka tahansa. onko tämä sitten hyvä tai huono, ei ehkä kumpaakaan, koska se vain on. Voisiko asia olla toisin, ehkä.
Tuomarin virka pitäisi olla jokaisen juristin kuningasduuni, sinne tulisi valikoitua parhaista parhaimmat. Historiallisesti näin ei aina ole ollut. Parhaista parhaimmat ovat hakeutuneet asiamiehiksi tekemään työtä, josta saa rahaa ja erityisesti työtä, jonka voi valita. Ei tarvitse ottaa kaikkea mitä eteen kannetaan. Tätä vapautta ei tuomarilla ole.
Lentäjien ja bussikuskien käsissä on suuren ihmisjoukon terveys ja elämä, hulluja ei päästetä rattiin, tai ei ainakaan pitäisi päästää. Tuomarin käsissä on monen elämä, ei ehkä aivan samalla konkreettisuudella, mutta kuitenkin. Tämän vuoksi myös tuomarin sielun soisi olevan ehkä hiukan valoisamman kuin keskivertotallaajan. Näinkään ei aina ole ollut.
Aika mielenkiintoista, että tuomarikunta tai sen muuttuminen ei ole kiinnostanut poliitikkoja juurikaan, ei edes nyt vaalien alla. Tuomarit ovat yhteiskunnassa suuria vallankäyttäjiä, eduskunta säätää lakeja, joita voi tulkita hyvin monella tavalla. Siksi tuomareilla on valtaa. Tuomarin duunista tulisi tehdä arvokas ja sellainen, että sinne on vetoa.
Kylän parhaimmat pitäisi valita hommiin, joissa on valta päättää muiden asioista.