Hannu Kailajärvi, mr Wincapita on kohta istunut tutkintavankina vuoden epäiltynä talousrikoksista Wincapita vyyhdessä. Mies on syytön, kunnes hänet on lainvoimaisella tuomiolla syylliseksi todettu. On varsin kummallista, että syytöntä miestä, joka ei enää ole välttämätön tutkinnassa, joka tuskin kykenee enää asian selvittämistä haittamaan saati pakenemaan, pidetään edelleen vangittuna.
Ukko on ikään kuin unohtunut putkaan.
Hän suorittaa nyt hänelle tuomittavaa rangaistusta. Tämä on tietysti hyvä asia hänen kannaltaan, mutta käytännössä se tarkoittaa, että kukaan ei enää pidä miestä syyttömänä, vaikka laki näin edellyttää. Tästä seuraa, että hänet tuomitaan varmuudella ainakin sen verran, kun hän kaapissa ehtii kököttämään.
En ota kantaa hänen epäillyn tekonsa yksityiskohtiin. Otan kantaa vain tähän menettelytapaan, joka on omituinen tässä asiassa. Kuinka monessa muussa talous- tai yleensä muussakaan jutussa henkilöitä pidetään tutkintavankeudessa tällaisia aikoja.
Tämä kertoo meidän järjestelmäämme liittyvästä ongelmasta, henkilön oikeuksia, tässä tapauksessa oikeutta vapauteen, ei kunnioiteta, vaan valtion intressit, tässä tapauksessa en edes osaa sanoa mikä, ajaa kaiken yli.
Menettely ei vastaa meidän oikeusjärjestelmän perusteiden sisältöä oikein punnittuna. Punnukset ovat olleet pitkään vinossa monessa asiassa. Aika korjaa, mutta se ei lohduta miestä, joka vetää tonttuhatun päähänsä vankilassa, syyttömänä.