Urho Kaleva Kekkonen syntyi 110 vuotta sitten. Mitä sitten. Pitää olla aika vanha, ainakin minun ikäiseni, jotta kykenee tajuamaan mikä Urkki oikein oli. Aikanaan Kekkonen oli synonyymi presidentille. Ajatus muusta presidentistä kuin Urkista oli vieras, outo.
Kekkonen lähetteli myllykirjeitä ihmisille, joita halusi käskyttää, asioista, joihin Urkki ei ollut tyytyväinen. Nykyään viestit lähtisivät kännykästä tekstareina, vaikuttaminen olisi suoraa ja tehokasta, välitöntä. Samalla viestit voisivat valua muiden käsiin. Ennen Urkin temput eivät valuneet mihinkään, koska Suomessa vallitsi sensuuri. Kekkosta kiillotettiin, vaikka hän ei enää tiennyt oliko kuussa vai maassa.
Katainen on ottanut kekkosmaisen otteen vallasta. Hän potkaisee milloin joku pitää hänen hartioitaan kapeina tai puheitaan järjettöminä. Kataisesta on kehittymässä kekkostyylinen johtaja. Johtajan ei tarvitse osata saati ymmärtää mistään mitään. Hän voi johtaa maansa Euroopan syvimpään taloudelliseen romahdukseen ja samalla pitää itseään kovimpana talousmiehenä Euroopassa. Tämä on kekkoslaisuutta parhaimmillaan.
Jyrki-boy vaikuttaa sittenkin äijältä, joka äänestä kuultaa. Kukkakeppi ärisee kuin mies. Ilman silmälaseja kuultuna Jykä on kova jätkä. Hän ei ole väittänyt Venäjää munattomaksi. Hänen sanojaan on vääristelty. Hän ei oel sanonut että taantuma ei kosketa Suomea. Hänen sanojaan on vääristelty. Jyrki Katainen on totuus, ei se, mitä hän sanoo.
Vaaleista tulee mielenkiintoiset, koska Katainen ja Soini tulevat vielä halaamaan toisiaan kypärät päässä. Tähän maahan ei somali astu varpaallaankaan. Jalassa on syytä olla merkkikenkä ennen tänne tulemista. Jyrki joutuu hommaamaan uutta verta puolueeseensa, koska niin suuri osa edustajista istuu poliisin kuultavina. Eläköön korruptio, josta aika pieni kulma on vasta näkyvissä!