Perjantaina oli ilo saada korkeimmasta oikeudesta kirje ja kirjeessä lappu, jossa korkein oikeus hyväksyi esittämäni vaatimuksen tuomion purusta, jälleen kerran. Kyseessä oli rikosjuttu, tekona mitätön, liikenteen vaarantaminen, jossa henkilö sai yli 50 000 euron sakon kiihdytettyään autoaan poliisia häiritsevällä tavalla.
Käräjäoikeus katsoi teon liikenteen vaarantamiseksi, koska Porschen ääni tärisytti ikkunoita Manskulla. Ketään ei todellisuudessa vaarannettu ja tekokin oli siinä ja siinä, että mahtui tunnusmerkistöön. Tästä kuitenkin käräjäoikeus määräsi yli 50 000 euron laskun yrittäjälle, joka oli muutamaa vuotta aikaisemmin myynyt firmansa ja saanut myyntivoiton työstään.
Käräjäoikeuden ratkaisu jäi lainvoimaiseksi.
Tulin juttuun mukaan kun kannet oli kaikin osin kiinni. Ainoa mahdollisuus oli hakea tuomion purkua ylimääräisenä muutoksenhakuna. Tuomiota purettiin korkeimmassa oikeudessa puolitoista vuotta, mutta lopputulos on oleellisin, väärä sakon määräämismatematiikka oikaistiin kko:n yksimielisellä ratkaisulla, vaikka jutun syyttäjä Laura Tikka vaati hakemuksen tutkimattajättämistä! Millähän perusteella purkuhakemus rikosjutusssa voitaisiin jättää tutkimatta? Syyttäjillä tuntuu välillä olevan aivan oma lakikirja.
Lopputulos oli, että noin 6500 euron päiväskko korjattiin reiluksi sataseksi ja asiakas sai rahansa takaisin, lähes 50 000. Tällaista tällä kertaa 🙂