Tuomarin vastuu

Yhteiskuntarauhan kannalta on välttämätöntä, ett ihmiset luottavat, että tuomarit toimivat rehellisesti ja oikeudenmukaisesti ja heidän päätöstensä perusteena on demokraattisin perustein säädetyt lait. Vaihtoehto tälle on mielivalta, jossa tuomarit ratkaisevat asioita sen mukaan, mistä heille itselleen on tavalla tai toisella eniten etua.
Tuomarien lainkäyttöpäätöksiin sisälty aina enemmän tai vähemmän harkintaa, asioita on mahdollista ratkaista laillisesti varsin laajalla skaalalla. Tämä on meidän järjestelmään kuuluva ominaisuus, jolla varmistetaan ratkaisujen soljuminen yhteiskunnan kehityksen tahtiin. Olisi hyvin epäkäytännöllistä säädellä kaikkia mahdollisia asioita hyvin yksityiskohtaisin säädöksin.
Tuomareiden harkintavallalla on kuitenkin rajansa. Viime kädessä sen asettaa tuomarin virkavastuuta arvioiva toinen tuomari. Tuomareiden saattaminen vastuuseen virkarikoksista on hyvin harvinasta sen vuoksi, koska se on menettelyllisesti tehty vaikeaksi ja toisaalta tuomarit eivät laajasti syyllisty virkarikoksiin.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on tänä vuonna päättänyt nostaa jo kaksi virkarikossyytettä tuomareita kohtaan liittyen juttujen pitkittymiseen. Tuomarit eivät ole lain edellyttämällä tavalla hoitaneet heille määrättyjä tehtäviä tehokkaasti, ilman aiheetonta viivytystä. Tällaisia tuomareita maa on tulvillaan, minkä vuoksi Suomi tuomitaan lähes viikottain Strasbourgissa.
Entä sitten kun tuomari jättää lain tyystin noudattamatta ja vääntää tuomion mieleisekseen lain sisällöstä mitään välittämättä? Eikö tällaisessa tapauksessa jonkun pitäisi reagoida.
Korkeimman oikeuden tuomareiden virkavastuu on järjestetty siten, että ainoastaan oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen aloitteesta heidät on mahdollista saattaa vastuuseen valtakunnanoikeudessa. Tämä on välttämätöntä tuomareiden rauhan vuoksi. Milloin korkeimman oikeuden tuomari ylittää tämän kynnyksen, ei ole vielä testattu.
Nyt korkeimman oikeuden vanhimmista tuomareista koostunut kollegio antoi tuomion, jossa se jätti täysin huomiotta lain, Suomen sitovan ja lakina voimassaolevan ihmisoikeussopimuksen, vaikka tuomareille lain sisältö oli yksityiskohtaisesti selvitetty.
Vain kaksi arkipäivää tuomareiden tekemän ratkaisun jälkeen ihmisoikeustuomioistuin antoi tuomion, jolla se yksiselitteisesti totesi, mikä on lain oikea tulkinta kyseisessä oikeuskysymyksessä. Tämä tulkinta oli täysin päinvastainen kuin korkeimman oikeuden tuomio.
Merkityksellistä asian arvioimisessa on, että rikosasiassa korkein oikeus ei epäselvässä asiassa päätynyt epäillyn kannalta lievempään, myönteisempään vaihtoehtoon, vaan valitsi lain mahdollistaman kovimman ja ankarimman tulkinnan, maksimi vankeusrangaistuksen.
Olisiko nyt aika selvittää, onko korkeimman oikeuden kyseinen kokoonpano syyllistynyt rikokseen tulkitsemalla lakia yksiselitteisen väärin, hyvin julmasti ja ankarin sanktioin yksityisen ihmisen vahingoksi. Jos tämä ei riko virkavastuun rajaa, niin mikä sitten voisi sen rikkoa.