Finanssimarkkinoiden tuho näyttää potkaisevan realitalouden samaan monttuun. Pankit kieltäytyvät antamasta jo lupaamiaan luottoja yrityksille, jotka katkeavat likviditeettikonkukursseihin ennemmin kuin myöhemmin. Työttömyys lisääntyy ja ihmisten kyky kuluttaa vähenee. Vienti ei vedä. Kotimarkkinoilla ihmiset laittavat päätä puskaan tuskaillessaan alenevien omaisuusarvojen ja kohoavien lainanhoitokustannusten välissä. Velat ovat tapissa samaan aikaan kun omaisuusarvot katoavat.
Nyt jokainen, joka säilyttää tulonsa vaikka vain entisellään, on suuri voittaja, koska kaikki kustannukset laskevat lähivuosina. Ostovoima paraneen niillä, joilla on tuloja, mutta näiden määrä pienenee jatkuvasti. On suuri omaisuuksien uusjaon aika. Voittajia eivät ole entiset rahamiehet, ne, jotka spekuloimalla tekivät suunnattomia voittoja. Nyt taloudesta siivotaan kaikki läski ja jäljelle jää sitkeä ja jäntevä tekijä, joka kykenee perustelemaan oman tarpeellisuutensa myös muille. Siipeilijöiden aika on ohi.
Valtion on pakko velkaantua voimakkaasti pelastaakseen talouden täydeltä tuholta. taloudenhoitajiksi pitää saada ihmisiä, jotka ymmärtävät taloudentuhologiikan. Kataisesta ja hänen aikalaisistaan ei siihen ole. Sopivia eivät ole myöskään Niinistönhengenheimolaiset, jotka edustavat nykyhetken maunokoivistolaisuutta, joka tuhosi Suomen viimekerralla.
Nyt pitää löytyä ennakkoluulottomuutta keksiä uusia ratkaisuja, joilla pidetään pyörät pyörimässä. Rasvaa rattaisiin ja rasvat pois turhasta. Veroja alas voimakkaasti, jotta talouden toimeliaisuus pysyy korkeana. Tehdään Suomesta veroparatiisi, joka takaa turvan turvattomille, mutta ei lusmuille.