Tilinteon aika

Rusi menetti kansan syvempien rivien tuen, kun hänen asiamiehensä esittivät oikeudenkäyntikululaskunsa, jotka paljastivat, että juristit eivät olekaan salissa pelkästä hyvästä tahdosta. Rusin alkuperäinen juristi, tämä entinen syyttäjä esitti yli 200 000 euron laskun, suurin piirtein viiden vuoden peruspalkka vanhasta työstä. Tämä lasku ei tule maksuun, vaikka Rusi voittaisikin. Laskua kohtuullistetaan samalla tavalla kuin Rusin korvausvaatimusta, joka päätyy muutamaan tuhatlappuseen.
Tätä vasten Sarasvuon itselleen myynti näyttää komealta. Harvoin supliikista on maksettu näin makeasti. Kaiken lisäksi myydessään Jari ei luopunut mistään. Hän sai kaamean kasan rahaa ja säilytti määräysvallan myymässään tavarassa. Kaupan päälle hän sai ikuisen lupauksen, Satama Interactiven.
Niin tulee mieleen oma elämä liikemaailman kuohuissa. Vuonna 1993 myin oman pankkini, Interbank Osakepankin omalle sijoitusyhtiölleni Finvest Oy:lle. Sain kaamean kasan rahaa, josta neton siirsin ulkomaille. Tästä sitten sain turpaan aika huolellisesti, nenän hierominen katuun jatkuu.
Finvestin ostivat sitten Ehrnroothit veroparatiisiyhtiö Ardenodelle. Kauppa rahoitettiin Finvestin kassasta myymällä Pöyry -yhtiöt Finvestille varsin suolaisella hinnalla. Määräysvalta pörssiyhtiössä siirtyi uudelle omistajalle ilman vanhan omistajan lupaa ja ilman, että ostaja tarvitsi penniäkään rahaa.
Toisille tällainen on sallittua, toisille ei. Suomenruotsalaisten erioikeudet ovat todellisia tasavallassa, jossa kunkku käy Halikossa bilettämäsä
Olen aivan vilpittömän kateellinen Jarille joka voi vapaasti toimia ilman, että valtio Arsenalin tai jonkun muun kyyn muodossa on kimpussa koko ajan. Olisikohan yhteiskunnan kannalta järkevää lopettaa pankkikriisi pikku hiljaa ja päästää ne, joilla vielä virtaa riittää takaisin työhön.