Terrorisminvastainen sota

Saddam Hussein tuomittiin kuolemaan, koska hän oli määrännyt joukon kyläläisiä tapettavaksi näiden osallistuttua suunnitelmaan Saddamin nirhaamiseksi. Joissakin kulttuureissa kuolemantuomiot on sallittu, kuten Irakissa ja USA:ssa. Retoriikka näissä valtioissa on myös samantapaista.
Presidentti Gorge W. määräsi Saddamin ja Osaman vangittavaksi lännentyyliin ”dead or alive”. Naurahti vielä päälle. Retoriikkaan kuuluu käsite tuoda oikeuteen, antaa oikeuden toteutua. Tällä tarkoitetaan suomeksi: tapetaan vastustaja joko koloonsa tai sitten näytösoikeudenkäynnin päätteesi. Oikeus on murha.
Presidentti Putinia syytetään toimittajan, vakoilijan ja yhden kansan murhaamisesta. Hän ei ole myöntänyt mitään eikä julkisesti vaatinut vastustajiaan tuotavaksi oikeuden eteen. Tavat ovat erilaiset, mutta lopputulokset aika samanlaisia. Ukkoja kuolee ydinpommiin tai sitten ihan tavallisiin kuuliin.
Mihinkähän suuntaan terrorisminvastainen sota pitäisi suunnata? Miltä ilmansuunnilta ja mistä osoitteista määrätään eniten ihmisten oikeuksien rikkomisia? Mitä se sellainen turvallisuuden tekeminen on, joka aiheuttaa kasvavaa turvattomuutta?
Kun asiaa tarkastelee positivistisesti, näyttääkin siltä, että maailman suurin terroristi on valtio, jolla on voimaa. Voiman suhteessa kasvaa valtion uhka ihmisille ympäri maailmaa. Mitä enemmän voimaa, sen suurempi uhka.
George W. määräsi ihmisiä tapettavaksi kun häneen päälleen aiottiin laskeutua jumbolla. Miten tämä eroaa Saddamin toimista. Niistä, jotka johtivat kuolemantuomioon?
There is no God – no Law, but plenty of terrorists with big guns