Suomeen Venäjältä muuttanut ydinfysiikkaa opiskellut pariskunta oivalsi liiketoimintamahdollisuuden kehittyneen ja kehittyvän valtion rajapinnassa. He ryhtyivät välittämään lännestä Venäjälle erilaista teknologiaa, jota idässä kaivattiin, mutta ei osattu etsiä. Pariskunta Lisitsyn teki sen, mitä suomalaisten pitäisi tehdä, toimia välittäjänä, kauppiaana oivallisessa välissä.
Liiketoiminta onnistui ja sitä hoidettiin kirjan mukaan, toisin sanoen niin kuin laki vaatii. Ongelmaksi muodostui yrittäjien menestys, rouva Lisitsin nousi äyritilastojen kärkeen, mistä poliisi ampui hänet alas käyttämällä valtaansa rikollisesti, ryhtymällä rikostutkintaan, vaikka siihen ei ollut aihetta.
Kyse ei ollut mistään pienestä hutkimisesta, vaan järjettömien resurssien suuntaamisesta muutaman menestyneen ihmisen nitistämiseen, joilla olisi ollut paljon annettavaa tälle yhteiskunnalle ja omalle seudulleen Lappeenrannassa.
Samanlaista toimintaa poliisi harjoittaa edelleen monissa talousrikosjutuissa yhtenä hyvänä esimerkkinä joulukuussa Helsingin hovioikeudessa päättynyt Suomen suurimmaksi rahanpesuoikeudenkäynniksi mainostettu rikosmenettely.
Tässä menettelyssä saatiin aikaiseksi yhden pankin, FIM, myynti ulkomaille, koska pankin omistaja ei voinut pankkiirina jatkaa kun häntä syytettiin vuosikausia rahanpesusta yksiselitteisen perusteettomasti.
Poliisin käynnistämät ajojahdit saavat oikeuden taipumaan tai ainakin monessa tapauksessa vääristymään. Rahanpesuoikeudenkäynnissä alioikeuden lautamiehet tuomitsivat pankkiirit rahanpesusta omalla laintulkinnallaan, joka oli vastoin alioikeuden ja sittemmin hovioikeuden ammattituomareiden näkemystä.
Lautamiehet halusivat rahamiehet häkkiin pelkästä kateudesta. Ammattituomarit halusivat professori Huhtamäen häkkiin pelkästä kateudesta. Tyhmää tuomaria vituttaa älykäs oppinut, joka juoksee tuomarin ympäri kahdeksikkoa hengästymättä. Tämän vuoksi Ari tuomittiin, ei sen vuoksi, että hän olisi tehnyt jotakin väärää. Hänet tuomittiin, koska hän ei osannut oikealla hetkellä elämässään olla nöyrä ja hölmö, kuten kollegansa tuomioistuimissa.
Toiset ovat nöyriä ja hölmöjä, koska eivät muuta voi. Toisille se on valintakysymys.
Suomen vakavin talousrikollisuus kukkii johtavissa talousrikostutkijoissa, jotka tuhoavat toiminnallaan yhteiskunnan kantavia rakenteita samalla kun he mahdollistavat eräiden suurten asianajotoimistojen kupata tyhjäksi uhriensa varat.
Minkä takia Valtakunnansyyttäjänvirasto ei puutu asianajajien toimintaan kun he vuosi toisensa perään jatkavat loputtomia ja perusteettomia oikeudenkäyntimenettelyitä hallitsemiensa konkurssipesien varoilla kunnes rahat loppuvat? Miksi konkurssiasiamies ei puutu toimintaan, jossa asianajotoimistot tyhjentävät suuria konkurssipesiä laskuttamalla niiden hoitamisesta ja niiden nimissä tehdyistä toimista täysin järjettömiä summia.
Tästä hyvänä esimerkkinä jälleen em. suuri rahanpesuoikeudenkäynti, joka käynnistyi vuonna 1998 erään konkurssipesän tekemällä tutkintapyynnöllä. Pesänhoitajana ollut AA Marko Hentunen vastusti prosessin käynnistämistä, koska hän ei nähnyt jutussa olevan mitään oikeudellista perustetta – siis tässä suuressa rahanpesuoikeudenkäynnissä. Pesän velkojat pakottivat hänet siihen. Velkojina olivat Arsenal asiamiehenään asianajotoimisto Peltonen, Itäinen ja asiamiehenään AA Jussi Savonen sekä verottaja asiamiehenään AA Eino Patoila.
Nyt pesän saldo on euraava: varoja pesään on saatu 3,3 miljoonaa euroa. Niistä lähes kaikki, siis lähes 20 miljoonaa markkaa, on käytetty pesän hoitamiseen, siis asianajajakuluihin sen sijaan, että varoilla olisi lyhennetty pesän velkoja.
Onko tässä kyse taloudellisesta rikollisuudesta kun velallisen varallisuus hukataan pesän kuluihin sen sijaan että varoilla lyhennettäisiin velkojien saatavia?
Tämän pesän alkuunsaattama oikeudenkäynti, joka päättyi viime kuussa Helsingin hovissa – siis tämä rahanpesuoikeudenkäynti – maksoi pesälle asianajokuluina lähes miljoona euroa. Pesän kaikki vaatimukset hylättiin, kuten AA Hentunen aikanaan ennakoi. Pesä joutui kantamaan kulunsa omana vahinkonaan, tai siis velallinen kärsi miljoonan vahingon, koska tämä summa ei ole käytössä hänen velkojensa lyhentämiseen.
Haloo Valtakunnansyyttäjä, pitäisikö asialle tehdä jotakin? Haloo Valtiovarainministeriö, joka edustaa asiassa velkojaa, kuka vastaa valtion varojen hukkaamisesta? Tässä menee miljooona miljoonan perään asianajajien hauskanpitoon.